Alakoululaisten käsitykset ja kokemukset tanssista
Mero, Jonna (2019-05-17)
Alakoululaisten käsitykset ja kokemukset tanssista
(17.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019060518579
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019060518579
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiälapsilla on tanssista ja millaisia kokemuksia koulussa pidettävät tanssitunnit heille tarjoavat. Lisäksi haluttiin tietää, miten koulutanssi voi edistää lasten osallisuutta taiteeseen ja kulttuuriin.
Tutkimukseen osallistui erään varsinaissuomalaisen koulun 3. ja 4. luokan oppilaita. Aineistonkeruu tehtiin monimenetelmäisesti. Tutkittavia havainnoitiin opetuksen aikana. Oppilaille tehtiin lyhyet kyselyt havainnoitujen oppituntien jälkeen. Lopuksi kummaltakin luokka-asteelta haastateltiin noin puolet. Haastateltavista 13 oli poikia ja 8 tyttöjä.
Aiempien tutkimusten (Bond & Stinson 2001) mukaan lasten tanssikokemukset ovat olleet tavallisuudesta poikkeavia ja mahdollistaneet omien rajojen ylittämisen sekätuottaneet erilaisia vapauden kokemuksia. Tutkimusta peruskoulussa opetetusta taidetanssista on vain vähän ja suuri osa on tehty tanssikasvatuksen tai taiteentutkimuksen näkökulmasta eikäniinkään kasvatustieteen viitekehyksessä. Tämän vuoksi mielenkiintona oli tutkia, miten taidetanssin opettaminen vastaa perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteisiin tuottaa osallisuuden kokemuksia.
Tutkimuksessa saatiin selville, että lasten käsitykset tanssista olivat melko suppeat. Tanssia taidemuotona oli vaikea kuvailla. Sen ajateltiin voivan olla sekäyksilön ettäryhmän tuottamaa tai institutionalisoitua kuten esimerkiksi baletti. Mielipiteet jakaantuivat sen suhteen, pitääkö tanssia esittää, jotta sitävoisi kutsua taiteeksi. Tanssiin taidemuotona liitettiin tietty liikekieli eli se oli muotoa painottavaa. Tanssin ajateltiin tuottavan iloa, olevan sekäoppimisen kohde ettäväline ja mahdollistavan itseilmaisun.
Lasten kokemukset tanssista olivat yhtenevät heidän käsitystensäkanssa, mikäantaa ymmärtää, ettälapset sekäloivat ettämuokkasivat käsityksiään tanssista opetuksen myötä. Osallistuminen tanssin opetukseen tuotti osallisuuden kokemuksia ja oli pääasiassa positiivinen kokemus lapsille. Moni toivoi tanssia kouluun lisää, koska se mahdollistaa valinnan vapauden, itseilmaisun ja kuulumisen itselle merkittävään ryhmään.
Tutkimukseen osallistui erään varsinaissuomalaisen koulun 3. ja 4. luokan oppilaita. Aineistonkeruu tehtiin monimenetelmäisesti. Tutkittavia havainnoitiin opetuksen aikana. Oppilaille tehtiin lyhyet kyselyt havainnoitujen oppituntien jälkeen. Lopuksi kummaltakin luokka-asteelta haastateltiin noin puolet. Haastateltavista 13 oli poikia ja 8 tyttöjä.
Aiempien tutkimusten (Bond & Stinson 2001) mukaan lasten tanssikokemukset ovat olleet tavallisuudesta poikkeavia ja mahdollistaneet omien rajojen ylittämisen sekätuottaneet erilaisia vapauden kokemuksia. Tutkimusta peruskoulussa opetetusta taidetanssista on vain vähän ja suuri osa on tehty tanssikasvatuksen tai taiteentutkimuksen näkökulmasta eikäniinkään kasvatustieteen viitekehyksessä. Tämän vuoksi mielenkiintona oli tutkia, miten taidetanssin opettaminen vastaa perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteisiin tuottaa osallisuuden kokemuksia.
Tutkimuksessa saatiin selville, että lasten käsitykset tanssista olivat melko suppeat. Tanssia taidemuotona oli vaikea kuvailla. Sen ajateltiin voivan olla sekäyksilön ettäryhmän tuottamaa tai institutionalisoitua kuten esimerkiksi baletti. Mielipiteet jakaantuivat sen suhteen, pitääkö tanssia esittää, jotta sitävoisi kutsua taiteeksi. Tanssiin taidemuotona liitettiin tietty liikekieli eli se oli muotoa painottavaa. Tanssin ajateltiin tuottavan iloa, olevan sekäoppimisen kohde ettäväline ja mahdollistavan itseilmaisun.
Lasten kokemukset tanssista olivat yhtenevät heidän käsitystensäkanssa, mikäantaa ymmärtää, ettälapset sekäloivat ettämuokkasivat käsityksiään tanssista opetuksen myötä. Osallistuminen tanssin opetukseen tuotti osallisuuden kokemuksia ja oli pääasiassa positiivinen kokemus lapsille. Moni toivoi tanssia kouluun lisää, koska se mahdollistaa valinnan vapauden, itseilmaisun ja kuulumisen itselle merkittävään ryhmään.