Tietoisuustaitosovelluksen käytön vaikutus Turun yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan stressiin, ahdistukseen ja masennukseen

Abstract

Kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kertoo kokevansa merkittävää stressiä. Stressi on tuki- ja liikuntaelinsairauksien jälkeen suurin työhön liittyvien terveysongelmien aiheuttaja. Masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosit ovat kolminkertaistuneet 2000-luvulla. Maailmanlaajuisesti yli 300 miljoonaa ihmistä kärsii masennuksesta, ja se aiheuttaakin tällä hetkellä eniten työkyvyttömyyttä. Ahdistuneisuushäiriöistä kärsii 260 miljoonaa ihmistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia satunnaistettua kontrolloitua tutkimusasetelmaa käyttäen, vaikuttaako neljän viikon älypuhelimen välityksellä toteutettava 10 minuutin päivittäinen tietoisuustaitojen harjoittelu Turun yliopiston ei-kliinisen osallistujajoukon (perus- tai jatko-opiskelija, opetus- tai tutkimushenkilökunta, muu henkilökunta) kokemaan stressiin, ahdistukseen ja masennukseen. Kokonaisuudessaan 560 opiskelijaa ja henkilökunnan jäsentä ilmoittautui tutkimukseen. Intervention jälkeisen kyselylomakkeen täytti 405 osallistujaa, joista tietoisuustaitoryhmään kuului 184 ja psykoedukaatioryhmään (kontrolliryhmä) 212 osallistujaa. Tutkimuksessa käytettävä stressiohjelma on amerikkalaisen tietoisuustaitosovellusyhtiö Welzenin tälle tutkimukselle räätälöimä ohjelma. Kaikki osallistujat täyttivät ennen interventiota ja sen jälkeen kyselylomakkeet Perceived Stress Scale (PSS), Generalized Anxiety Disorder (GAD-7), Beck Depression Inventory (BDI-21) ja Five Facet Mindfulness Questionnaire (FFMQ). Lisäksi osalta tietoisuustaitoryhmäläiseltä (kortisoliryhmä: N = 24) mitattiin kortisoliarvot ennen ja jälkeen intervention. Tietoisuustaito- ja psykoedukaatioryhmän eroja ennen ja jälkeen intervention tutkittiin tekemällä toistettujen mittausten 2 (ryhmä: tietoisuustaito, psykoedukaatio) x 2 (mittausajankohta: ennen, jälkeen intervention) -varianssianalyysi. Tulokseksi saatiin, että tietoisuustaitojen harjoittelulla oli pieni vaikutus stressiin PSS:llä mitattuna (d = .25) ja masennusoireiluun (d =.18), mutta se ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi ahdistuneisuuteen (d =.13). Tietoisuustaidot eivät lisääntyneet intervention seurauksena (d = .14) tilastollisesti merkitsevästi. Myöskään kortisolitasoissa ei havaittu muutosta tietoisuustaitojen harjoittelun seurauksena (p > .05). Harjoitteluajan ei havaittu korreloivan ensimmäisen ja toisen mittauksen PSS:n, Stressikysymyksen, GAD-7:n, BDI-21:n ja FFMQ:n erotuspistemäärien kanssa (p > .05) eli harjoitusajan lisääntyessä stressi-, ahdistus- tai masennuspistemäärät eivät vähentyneet eivätkä tietoisuustaidot lisääntyneet tilastollisesti merkitsevästi. Näiden tulosten mukaan neljän viikon pituinen sovelluksen välityksellä toteutettu tietoisuustaitointerventio saattaa vähentää stressiä ja masennusoireilua ei-kliinisellä väestöllä. Se on lisäksi helppokäyttöinen ja aina saatavilla ja tämän vuoksi varteenotettava keino yliopiston työntekijöiden ja opiskelijoiden psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen.