2-vuotiaan suulakihalkioisen lapsen konsonanttien ja konsonanttiyhtymien kehitys : tapaustutkimus
Roivas, Nina (2019-04-08)
2-vuotiaan suulakihalkioisen lapsen konsonanttien ja konsonanttiyhtymien kehitys : tapaustutkimus
(08.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019060719545
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019060719545
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin kaksivuotiaan suulakihalkioisen lapsen fonologian kehitystä seitsemän kuukauden ajalta. Tarkoituksena oli selvittää suomea omaksuvan suulakihalkioisen lapsen fonologian kehityksen piirteitä. Tutkimuksen pääpaino oli konsonanteissa ja konsonanttiyhtymissä, sillä erityisesti konsonanttien tuotto on suurella osaa suulakihalkioisista lapsista häiriintynyttä. Fonologian kehityksen lisäksi tutkielmassa kartoitettiin tukittavan sanavaraston tasoa.
Suomalaisten suulakihalkioisten lasten fonologian kehitystä ei ole aikaisemmin tutkittu. Näin ollen tämän tutkielman tarkoitus on toimia vertailupohjana tuleville aiheesta tehdyille tutkimuksille. Aihe on tärkeä, sillä suulakihalkioita esiintyy Suomessa kaksi kertaa enemmän kuin missään muussa yksittäisessä maassa. Tyypillisen fonologian kehityksen tunteminen on tärkeää, sillä tällöin poikkeavaan tai viiveiseen kehitykseen voidaan puuttua tarpeeksi varhain.
Koehenkilönä toimi yksikielinen, suomea äidinkielenään puhuva tyttölapsi, joka oli tutkimuksen alkamishetkellä 1;11-vuotias. Hänellä on diagnosoitu kovan ja pehmeän suulaen halkio (ICD-10: Q35.1), joka suljettiin yksivaiheisessa korjausleikkauksessa seitsemän kuukauden iässä HUSUKE:ssa. Tutkittavan äiti on puheterapeutti.
Tutkimusdata kerättiin kerran kuukaudessa nauhoitetuista äiti-lapsivuorovaikutustilanteista, kuukausittain täytettävistä MCDI-lomakkeista sekä kolmen kuukauden välein toistuvista Fonologiatestin arvioista. Äiti-lapsivuorovaikutustilanteen litteraateista selvitettiin tutkittavan konsonantti- ja konsonanttiyhtymäinventaarit. Niistä laskettiin myös PCC-A-arvot (engl. per consonants correct adjusted for age), tavoiteltujen konsonanttiyhtymien määrät sekä konsonanttiyhtymien onnistumisprosentit. Fonologiatestillä arvioitiin tutkittavan fonologisia taitoja laajemmin, ja MCDI-menetelmällä (The MacArthur Communicative Developmental Inventories) tarkasteltiin hänen sanavarastonsa kokoa.
Tutkimus osoitti, että tutkittavan fonologian kehitys eteni normaalivaihtelun rajoissa. Hän oli omaksunut lähes kaikki kotoperäiset sananalkuiset ja -sisäiset konsonantit lukuun ottamatta /r/- ja /d/-foneemeja. Konsonanttiyhtymien omaksuminen oli nopeaa, ja tutkittava omaksui 10 uutta konsonanttiyhtymää seurannan aikana. Tutkittava konsonanttien tuotto oli tarkkaa, sillä hänen PCC-A-arvonsa olivat molempina mittauskertoina yli 95 %. Lähes kaikkien konsonanttiyhtymien onnistumisprosentit kasvoivat seurannan aikana lukuun ottamatta /lk/-yhtymää. Tutkittavan sanavarasto oli MCDI:n normiaineiston mediaania huomattavasti suurempi. Laajasta sanavarastosta huolimatta hänen fonotaktiset taitonsa vastasivat enimmäkseen Fonologiatestin viisiportaisen normin keskitasoa.
Tutkimustulokset antavat näyttöä suomalaisen suulakihalkioisen lapsen fonologian kehityksen etenemisestä. Tulokset eivät ole kuitenkaan yleistettävissä muihin lapsiin, joilla on suulakihalkio, vaan tällaisten lasten fonologian kehityksen ymmärtäminen edellyttäisi lisää tutkimusta aiheesta.
Suomalaisten suulakihalkioisten lasten fonologian kehitystä ei ole aikaisemmin tutkittu. Näin ollen tämän tutkielman tarkoitus on toimia vertailupohjana tuleville aiheesta tehdyille tutkimuksille. Aihe on tärkeä, sillä suulakihalkioita esiintyy Suomessa kaksi kertaa enemmän kuin missään muussa yksittäisessä maassa. Tyypillisen fonologian kehityksen tunteminen on tärkeää, sillä tällöin poikkeavaan tai viiveiseen kehitykseen voidaan puuttua tarpeeksi varhain.
Koehenkilönä toimi yksikielinen, suomea äidinkielenään puhuva tyttölapsi, joka oli tutkimuksen alkamishetkellä 1;11-vuotias. Hänellä on diagnosoitu kovan ja pehmeän suulaen halkio (ICD-10: Q35.1), joka suljettiin yksivaiheisessa korjausleikkauksessa seitsemän kuukauden iässä HUSUKE:ssa. Tutkittavan äiti on puheterapeutti.
Tutkimusdata kerättiin kerran kuukaudessa nauhoitetuista äiti-lapsivuorovaikutustilanteista, kuukausittain täytettävistä MCDI-lomakkeista sekä kolmen kuukauden välein toistuvista Fonologiatestin arvioista. Äiti-lapsivuorovaikutustilanteen litteraateista selvitettiin tutkittavan konsonantti- ja konsonanttiyhtymäinventaarit. Niistä laskettiin myös PCC-A-arvot (engl. per consonants correct adjusted for age), tavoiteltujen konsonanttiyhtymien määrät sekä konsonanttiyhtymien onnistumisprosentit. Fonologiatestillä arvioitiin tutkittavan fonologisia taitoja laajemmin, ja MCDI-menetelmällä (The MacArthur Communicative Developmental Inventories) tarkasteltiin hänen sanavarastonsa kokoa.
Tutkimus osoitti, että tutkittavan fonologian kehitys eteni normaalivaihtelun rajoissa. Hän oli omaksunut lähes kaikki kotoperäiset sananalkuiset ja -sisäiset konsonantit lukuun ottamatta /r/- ja /d/-foneemeja. Konsonanttiyhtymien omaksuminen oli nopeaa, ja tutkittava omaksui 10 uutta konsonanttiyhtymää seurannan aikana. Tutkittava konsonanttien tuotto oli tarkkaa, sillä hänen PCC-A-arvonsa olivat molempina mittauskertoina yli 95 %. Lähes kaikkien konsonanttiyhtymien onnistumisprosentit kasvoivat seurannan aikana lukuun ottamatta /lk/-yhtymää. Tutkittavan sanavarasto oli MCDI:n normiaineiston mediaania huomattavasti suurempi. Laajasta sanavarastosta huolimatta hänen fonotaktiset taitonsa vastasivat enimmäkseen Fonologiatestin viisiportaisen normin keskitasoa.
Tutkimustulokset antavat näyttöä suomalaisen suulakihalkioisen lapsen fonologian kehityksen etenemisestä. Tulokset eivät ole kuitenkaan yleistettävissä muihin lapsiin, joilla on suulakihalkio, vaan tällaisten lasten fonologian kehityksen ymmärtäminen edellyttäisi lisää tutkimusta aiheesta.