Pelastus vai puskutraktori? : Arvot törmäyskurssilla: Kaskenkatu 15a, Turku
Arell, Terhi (2019-05-14)
Pelastus vai puskutraktori? : Arvot törmäyskurssilla: Kaskenkatu 15a, Turku
(14.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061019783
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061019783
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee rakennusperinnön arvoja ja arvoristiriitoja vuonna 2009 alkaneessa kaavoituskiistassa, jossa Turunmaan sairaalan laajentamissuunnitelmat saattoivat vuosina 1831 ja 1912 rakennetut empire- ja jugendrakennukset purku-uhan alle. Keskiössä ovat vanhojen rakennusten arvot ja merkitykset entisten asukkaiden ja suojelukiistan eri osapuolten näkökulmasta. Oma näkökulmani on paitsi tutkielman tekijän, myös jugendtalon asukkaan, osallisen ja suojelutaisteluun osallistuneen kansalaisaktiivin.
Kaskenkadun tapaustutkimuksen rinnalla tarkastelen vanhojen puutalojen ja rakennusperinnön arvoja ja merkityksiä yleisesti, etenkin Turussa. Muut keskeiset tutkimuskysymykseni kuuluvat: miksi ja milloin vanha puutalo pitäisi säilyttää katukuvassa, ja mitkä keinot parhaiten auttavat rakennusperintöä säilymään? Tärkeimmät tutkimusmenetelmäni ovat autoetnografia ja muistitietotutkimus. Lähestymistapani on monitieteinen ja moniaineistoinen. Omien muistojeni ja kokemusteni lisäksi aineistooni kuuluu muiden asukkaiden muistoja, kansalaisaktiivien, virkamiesten ja päättäjien näkemyksiä, kaupunkisuunnittelun asiakirjoja, lainsäädäntöä, lehtiartikkeleita ja valokuvia. Osa aineistosta on museologian rakennusdokumentaatiokurssin tuottamaa. Tutkielmani sivuaa myös museologiaa ja kulttuurihistoriaa.
Kaskenkatu 15a:n asukkaille tärkeitä arvoja olivat historiasta kumpuava paikan ”henki”, yhteisöllisyys ja pihapiirin luontoympäristö. Kansalaisaktiivit halusivat molempien talojen suojelua, mutta vain toinen suojeltiin. Kaavoituskiistassa sekä kansalaisaktiivit että kaavoittaja kokivat vuorovaikutuksen epäonnistuneen. Aineistoni valossa rakennussuojelussa on Turussa ongelmia myös tiedon, kokonaisvaltaisen kaupunkisuunnittelun ja johdonmukaisen rakennussuojelupolitiikan puutteessa.
Aktiivisilla kansalaisilla on Turussa ollut – ja on yhä – tärkeä rooli arvokeskustelun ylläpitäjinä ja rakennusperinnön puolustajina. Osallisuutta ja vuorovaikutuksen toteutumista tulisi kehittää lainsäädännön, tiedotuksen, viestinnän ja kulttuuriympäristökasvatuksen avulla. Rakennuksen omistajan valta on suuri. Olisi tärkeää nostaa esiin myös rakennusperinnön taloudellisia arvoja sekä lisätä tukea rakennusten ylläpitoon ja kunnostamiseen. Lisäksi on syytä pohtia, mitä suojellaan, kun suojelu toteutuu: riittääkö, että suojellaan kaupunkikuvaa, vai pitäisikö katse kohdistaa myös sisätiloihin ja asumisen kulttuuriin?
Kaskenkadun tapaustutkimuksen rinnalla tarkastelen vanhojen puutalojen ja rakennusperinnön arvoja ja merkityksiä yleisesti, etenkin Turussa. Muut keskeiset tutkimuskysymykseni kuuluvat: miksi ja milloin vanha puutalo pitäisi säilyttää katukuvassa, ja mitkä keinot parhaiten auttavat rakennusperintöä säilymään? Tärkeimmät tutkimusmenetelmäni ovat autoetnografia ja muistitietotutkimus. Lähestymistapani on monitieteinen ja moniaineistoinen. Omien muistojeni ja kokemusteni lisäksi aineistooni kuuluu muiden asukkaiden muistoja, kansalaisaktiivien, virkamiesten ja päättäjien näkemyksiä, kaupunkisuunnittelun asiakirjoja, lainsäädäntöä, lehtiartikkeleita ja valokuvia. Osa aineistosta on museologian rakennusdokumentaatiokurssin tuottamaa. Tutkielmani sivuaa myös museologiaa ja kulttuurihistoriaa.
Kaskenkatu 15a:n asukkaille tärkeitä arvoja olivat historiasta kumpuava paikan ”henki”, yhteisöllisyys ja pihapiirin luontoympäristö. Kansalaisaktiivit halusivat molempien talojen suojelua, mutta vain toinen suojeltiin. Kaavoituskiistassa sekä kansalaisaktiivit että kaavoittaja kokivat vuorovaikutuksen epäonnistuneen. Aineistoni valossa rakennussuojelussa on Turussa ongelmia myös tiedon, kokonaisvaltaisen kaupunkisuunnittelun ja johdonmukaisen rakennussuojelupolitiikan puutteessa.
Aktiivisilla kansalaisilla on Turussa ollut – ja on yhä – tärkeä rooli arvokeskustelun ylläpitäjinä ja rakennusperinnön puolustajina. Osallisuutta ja vuorovaikutuksen toteutumista tulisi kehittää lainsäädännön, tiedotuksen, viestinnän ja kulttuuriympäristökasvatuksen avulla. Rakennuksen omistajan valta on suuri. Olisi tärkeää nostaa esiin myös rakennusperinnön taloudellisia arvoja sekä lisätä tukea rakennusten ylläpitoon ja kunnostamiseen. Lisäksi on syytä pohtia, mitä suojellaan, kun suojelu toteutuu: riittääkö, että suojellaan kaupunkikuvaa, vai pitäisikö katse kohdistaa myös sisätiloihin ja asumisen kulttuuriin?