Askel askeleelta - traumatisoituneen pakolaisen kotoutuminen pääkaupunkiseudulla
Tikkanen, Mari (2019-06-03)
03.06.2019
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061019851
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061019851
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin traumatisoituneiden pakolaisten kotoutumista pääkaupunkiseudulla. Tavoitteenani oli tarkastella pakolaisten antamia merkityksiä kotoutumiselle, sekä asioita jotka olivat vaikuttaneet heidän kotoutumistaan. Tutkimuskysymykseni olivat, mitä merkityksiä pakolaiset kotoutumiselle antavat ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet heidän kotoutumiseensa.
Laadullisen tutkimukseni aineisto koostui viidestä teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämän Kidutettujen kuntoutuskeskuksen asiakkaita. Kaikki haastateltavat olivat saaneet Suomessa pakolaisaseman. Haastattelun aikaan haastateltavat olivat asuneet Suomessa kahdesta kolmeen vuoteen, joten heille oli jo syntynyt kokemuksia kotoutumisen ajalta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, tavoitteenani oli kuvata tutkittavaa ilmiötä tiivistetysti, sekä luoda siitä käsitteitä. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen tausta rakentui fenomenologis-hermeneuttiselle tieteenperinteelle. Tutkimuksen keskeiset teoriat olivat Friedrich Heckmannin malli kotoutumisesta sekä psyykkisen trauman teoriat.
Tutkimuksen tuloksina voidaan sanoa, että äärimmäisen traumaattisia kokemuksia läpikäynyt pakolainen kotoutuu usein hitaasti ja tarvitsee sen onnistumiseen paljon monenlaista tukea sekä itselleen, että perheelleen. Koska valtion kotouttamisohjelma ei kiinnitä erityistä huomiota tähän pakolaisryhmään, on erityisen tärkeää huomioida heidät kotouttavien palveluiden kentässä. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että traumatisoituneen pakolaisen uuden elämän rakentuminen alkaa hitaasti ja vaatii tuekseen asiakkaan tahtista, kunnioittavaa tulkkivälitteistä työskentelyä, sekä palvelujärjestelmän toteuttamaa moniammatillista verkostoyhteistyötä.
Laadullisen tutkimukseni aineisto koostui viidestä teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämän Kidutettujen kuntoutuskeskuksen asiakkaita. Kaikki haastateltavat olivat saaneet Suomessa pakolaisaseman. Haastattelun aikaan haastateltavat olivat asuneet Suomessa kahdesta kolmeen vuoteen, joten heille oli jo syntynyt kokemuksia kotoutumisen ajalta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, tavoitteenani oli kuvata tutkittavaa ilmiötä tiivistetysti, sekä luoda siitä käsitteitä. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen tausta rakentui fenomenologis-hermeneuttiselle tieteenperinteelle. Tutkimuksen keskeiset teoriat olivat Friedrich Heckmannin malli kotoutumisesta sekä psyykkisen trauman teoriat.
Tutkimuksen tuloksina voidaan sanoa, että äärimmäisen traumaattisia kokemuksia läpikäynyt pakolainen kotoutuu usein hitaasti ja tarvitsee sen onnistumiseen paljon monenlaista tukea sekä itselleen, että perheelleen. Koska valtion kotouttamisohjelma ei kiinnitä erityistä huomiota tähän pakolaisryhmään, on erityisen tärkeää huomioida heidät kotouttavien palveluiden kentässä. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että traumatisoituneen pakolaisen uuden elämän rakentuminen alkaa hitaasti ja vaatii tuekseen asiakkaan tahtista, kunnioittavaa tulkkivälitteistä työskentelyä, sekä palvelujärjestelmän toteuttamaa moniammatillista verkostoyhteistyötä.