KEHITYSYHTEISTYÖN INTRESSIT JA IDEOLOGIAT KEHITYSPOLIITTISESSA KESKUSTELUSSA
Pönni, Moona (2019-05-28)
KEHITYSYHTEISTYÖN INTRESSIT JA IDEOLOGIAT KEHITYSPOLIITTISESSA KESKUSTELUSSA
Pönni, Moona
(28.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061119903
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061119903
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa analysoidaan, millaisia kehityspoliittisia intressejä on havaittavissa suomalaisten kansanedustajien puheista ja millaisia ideologisia suuntauksia on löydettävissä Suomen kehitysyhteistyöstä käytävän eduskuntakeskustelun taustalta. Aineistona toimii eduskunnan lähetekeskustelu vuodelta 2016 koskien valtioneuvoston selontekoa Suomen kehityspolitiikasta hallituskaudelle 2015-2019. Kehityspoliittinen selonteko ohjaa Suomen virallista kehityspolitiikkaa.
Tutkielman analyysi on toteutettu sisällönanalyysin sekä sisällön erittelyn keinoin. Analyysissa on hyödynnetty aiempaa tutkimusta ja erityisesti ns. humaanin internationalismin viitekehyksen pohjalta rakennettua analyysikehystä, jota vasten kansanedustajien puheenvuoroja on tulkittu. Puheenvuorojen ideologista taustaa ja arvoja on täten pyritty selittämään humanitaarisiin arvoihin perustuvan humaanin internationalismin ja realistiseen perinteeseen pohjaavan kansallisten etujen ajamisen vuorovaikutuksen kautta.
Kansanedustajien puheenvuoroista oli havaittavissa viisi eri intressiä, jotka toistuivat useamman kuin yhden kansanedustajan puheenvuorossa. Kehitysyhteistyö nähdään suomalaisessa poliittisessa keskustelussa edelleen keinona saavuttaa kehitysmaiden pitkäaikaiset kehitystavoitteet ja parantaa ihmisten elinoloja. Esille nousee kuitenkin myös kansallisten etujen ajamista talousintressien muodossa, kun kehitysapua halutaan kohdistaa erityisesti suomalaisyritysten viennin edistämiseen. Kansallisten ja humanitaaristen intressien välille sijoittui vahvuudessaan ja arvopohjassaan valistunut oman edun tavoittelu, joka ilmeni mm. argumentteina kehitysyhteistyön mahdollisuuksista globaalien ongelmien hallinnan saralla. Vähäisemmälle huomiolle keskustelussa jäi maineintressi sekä valtaintressi.
Keskustelussa kehityspolitiikan ideologista taustaa näytti hallitsevan reformistinen sekä liberaali suuntaus, jotka edustajien puheenvuoroissa asettuivat ajoittain toisiaan vastaan. Osa edustajista puolusti reformistiselle suuntaukselle tyypillistä hyvinvointistrategioihin ja oikeudenmukaisuuteen pohjaavaa kehitysyhteistyötä. Vastaavasti osa korosti liberaalille suuntaukselle tyypillisiä talouspoliittisia keinoja ja yksityissektorin tukemista. Liberaaliin suuntaukseen myös sekoittui realistisen suuntauksen piirteitä kansallisten talousintressien muodossa. Lisäksi havaittavissa oli kehityskielteisyyttä, jossa kehitysyhteistyö nähtiin lähtökohtaisesti hyödyttömänä tai jopa Suomen etujen vastaisena.
Tutkielman analyysi on toteutettu sisällönanalyysin sekä sisällön erittelyn keinoin. Analyysissa on hyödynnetty aiempaa tutkimusta ja erityisesti ns. humaanin internationalismin viitekehyksen pohjalta rakennettua analyysikehystä, jota vasten kansanedustajien puheenvuoroja on tulkittu. Puheenvuorojen ideologista taustaa ja arvoja on täten pyritty selittämään humanitaarisiin arvoihin perustuvan humaanin internationalismin ja realistiseen perinteeseen pohjaavan kansallisten etujen ajamisen vuorovaikutuksen kautta.
Kansanedustajien puheenvuoroista oli havaittavissa viisi eri intressiä, jotka toistuivat useamman kuin yhden kansanedustajan puheenvuorossa. Kehitysyhteistyö nähdään suomalaisessa poliittisessa keskustelussa edelleen keinona saavuttaa kehitysmaiden pitkäaikaiset kehitystavoitteet ja parantaa ihmisten elinoloja. Esille nousee kuitenkin myös kansallisten etujen ajamista talousintressien muodossa, kun kehitysapua halutaan kohdistaa erityisesti suomalaisyritysten viennin edistämiseen. Kansallisten ja humanitaaristen intressien välille sijoittui vahvuudessaan ja arvopohjassaan valistunut oman edun tavoittelu, joka ilmeni mm. argumentteina kehitysyhteistyön mahdollisuuksista globaalien ongelmien hallinnan saralla. Vähäisemmälle huomiolle keskustelussa jäi maineintressi sekä valtaintressi.
Keskustelussa kehityspolitiikan ideologista taustaa näytti hallitsevan reformistinen sekä liberaali suuntaus, jotka edustajien puheenvuoroissa asettuivat ajoittain toisiaan vastaan. Osa edustajista puolusti reformistiselle suuntaukselle tyypillistä hyvinvointistrategioihin ja oikeudenmukaisuuteen pohjaavaa kehitysyhteistyötä. Vastaavasti osa korosti liberaalille suuntaukselle tyypillisiä talouspoliittisia keinoja ja yksityissektorin tukemista. Liberaaliin suuntaukseen myös sekoittui realistisen suuntauksen piirteitä kansallisten talousintressien muodossa. Lisäksi havaittavissa oli kehityskielteisyyttä, jossa kehitysyhteistyö nähtiin lähtökohtaisesti hyödyttömänä tai jopa Suomen etujen vastaisena.