Imanis metula es : herjaukset Pompejin seinäkirjoituksissa

Abstract

Pompejin seinäkirjoitusten joukossa on säilynyt paljon loukkaavia kirjoituksia eli invektiivejä. Aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu lähinnä seksuaalisia invektiivejä, mutta seinäkirjoituksissa esiintyy myös monia muita loukkaavia aiheita. Tämän tutkielman aineistona on noin 300 seinäkirjoitusta, jotka voidaan tulkita loukkaaviksi. Tarkastelen niiden sisällön, muodon ja kontekstin valossa, minkälaisia loukkauksia Pompejissa kirjoiteltiin, miksi tietyt aiheet olivat erityisen suosittuja, ketkä invektiivejä kirjoittivat, keitä niillä herjattiin, mihin niitä kirjoitettiin ja mikä motivoi kirjoittamaan tällaisia viestejä. Invektiivit heijastelevat Pompejin asukkaiden asenteita ja heidän välistä vuorovaikutustaan, ja niiden tutkiminen tarkentaa käsitystämme Pompejissa harjoitetusta seinäkirjoittelusta.

Invektiivien tarkastelu osoittaa, että seksuaaliset aiheet olivat suosituimpia loukkauksia, ennen kaikkea oraaliseksiin liittyvät ilmaukset. Toistuvia teemoja ovat myös ulkonäkö, eritteet, prostituutio, politiikka, varkaat ja eläimet. Loukkaukset liittyvät usein normeista poik-keavaan seksuaaliseen käyttäytymiseen, seksiaktien ja eritteiden saastaisuuteen sekä häpeällisinä pidettyihin fyysisiin ominaisuuksiin ja luonteenpiirteisiin. Huomionarvoista on, että seinäkirjoituksissa ei esiinny eräitä kirjallisissa lähteissä suosittuja aiheita kuten ammattiin tai syntyperään liittyviä loukkauksia.

Invektiivien kirjoittajat ja kohteet olivat pääasiassa ala- tai keskiluokkaisia miehiä. Naisia mainitaan etenkin loukkausten kohteina. Invektiivejä kirjoitettiin eniten yksityistalojen sisätiloihin, erityisesti peristyyleihin, mikä viittaa siihen, että monet kirjoittajista olivat talojen asukkaita, ja että invektiivien kirjoittelu oli sallittua tällaisessakin kontekstissa. Invektiivejä kirjoitettiin myös julkisiin rakennuksiin, ulkoseinille ja hautoihin. Eräissä paikoissa korostuvat tietyt aiheet ja invektiivien muodot, mikä viittaa siihen, että seinille kirjoittelu oli erilaista eri paikoissa ja konteksteissa. Invektiiveillä oli tapana kertyä tiettyihin paikkoihin, mikä osoittaa, että invektiivit syntyivät vuorovaikutuksessa fyysisen ympäristönsä ja aiempien seinäkirjoitusten kanssa. Toisten loukkaaminen ei ollut invektiivien kirjoittajien ainoa motiivi, vaan invektiivien avulla haluttiin osallistua seinillä käytävään keskusteluun.