Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden kokemuksia peruskoulun sukupuolikasvatuksesta
Linden, Manne (2019-05-14)
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden kokemuksia peruskoulun sukupuolikasvatuksesta
Linden, Manne
(14.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061220064
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061220064
Tiivistelmä
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten eli transihmisten, muunsukupuolisten ihmisten ja intersukupuolisten ihmisten syrjinnällä on pitkä historia. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että moderneja länsimaisia kulttuureja läpileikkaa moninaisuuden hylkäävä ajatus kaksikategorisesta sukupuolesta, jossa tunnustetaan sukupuoliksi vain nainen ja mies. Suomessa sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten kokemuksia on tutkittu pääosin toisen tai sitä korkeamman asteen koulutuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia trans- ja muunsukupuolisilla oppilailla on peruskoulun sukupuolikasvatuksesta. Sukupuolikasvatuksella viitataan tässä koulun kaikkeen toimintaan, jolla pyritään määrittämään sukupuolta eli sukupuolittamaan. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, ensiksi, millaisia sukupuoli-identiteettiprosesseja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla oppilailla on, toiseksi, millaisia kokemuksia heillä on koulun sukupuolikasvatuksesta, kolmanneksi, miten koulun sukupuolikasvatus tuki heidän identiteettiprosessiaan ja millaisia toiveita heillä oli koulujensa kehittämiseksi. Tavoitteena oli tarjota kasvattajille tietoa koulun sukupuolikasvatuksen kehittämiseksi niin, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat oppilaat tulisivat peruskoulusta lähtien paremmin huomioiduiksi ja tuetuiksi.
Tutkimuksessa haastateltiin viittä 10–20-vuotiasta etelä- ja länsisuomalaista sukupuolivähemmistöihin kuuluvaa lasta ja nuorta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joissa tutkija eteni haastateltavan kertomuksen mukaan esittäen tarkentavia kysymyksiä. Haastatteluteemoihin liittyviä kysymyksiä esitettiin siinä tapauksessa, etteivät ne muuten olisi tulleet käsitellyiksi. Kerätty aineisto analysoitiin ensin fenomenologisella kokemuksen analyysilla, jonka jälkeen sitä jäsennettiin lisää teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tutkimuksessa havaittiin, että jokainen haastateltu lapsi ja nuori oli tiedostanut ja käsitellyt sukupuoltaan jo peruskoulun aikana. Heitä sukupuolitettiin koulussa binäärisesti monella tavalla suorasti ja epäsuorasti. Suurimmalla osalla (3) sukupuoli-identiteettiä ei huomioitu lainkaan, mutta translasten (2) kohdalla tähän muodostui poikkeus. Siitä huolimatta heidänkin kohdallansa toimittiin vain vähimmäishuomioinnin tasolla. Tulosten perusteella kaikkien koulujen ja opettajankoulutuksen tulisi lisätä tietoa ja näkyvyyttä sukupuolen moninaisuudesta, jotta jokaisella oppilaalla olisi välineet käsitellä omaa, yksilöllistä sukupuoli-identiteettiään jo alakoulun aikana.
Tutkimuksessa haastateltiin viittä 10–20-vuotiasta etelä- ja länsisuomalaista sukupuolivähemmistöihin kuuluvaa lasta ja nuorta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joissa tutkija eteni haastateltavan kertomuksen mukaan esittäen tarkentavia kysymyksiä. Haastatteluteemoihin liittyviä kysymyksiä esitettiin siinä tapauksessa, etteivät ne muuten olisi tulleet käsitellyiksi. Kerätty aineisto analysoitiin ensin fenomenologisella kokemuksen analyysilla, jonka jälkeen sitä jäsennettiin lisää teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tutkimuksessa havaittiin, että jokainen haastateltu lapsi ja nuori oli tiedostanut ja käsitellyt sukupuoltaan jo peruskoulun aikana. Heitä sukupuolitettiin koulussa binäärisesti monella tavalla suorasti ja epäsuorasti. Suurimmalla osalla (3) sukupuoli-identiteettiä ei huomioitu lainkaan, mutta translasten (2) kohdalla tähän muodostui poikkeus. Siitä huolimatta heidänkin kohdallansa toimittiin vain vähimmäishuomioinnin tasolla. Tulosten perusteella kaikkien koulujen ja opettajankoulutuksen tulisi lisätä tietoa ja näkyvyyttä sukupuolen moninaisuudesta, jotta jokaisella oppilaalla olisi välineet käsitellä omaa, yksilöllistä sukupuoli-identiteettiään jo alakoulun aikana.