Kiusaus ja karkaaminen : apostasia myöhäiskeskiajan Englannissa ja penitentiariaatin rekistereissä
Lillman, Antti (2019-05-15)
Kiusaus ja karkaaminen : apostasia myöhäiskeskiajan Englannissa ja penitentiariaatin rekistereissä
Lillman, Antti
(15.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061220266
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061220266
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin Englannista ja Walesista paavilliseen ”katumustuomioistuimeen” eli penitentiariaattiin 1400-luvulla saapuneita anomuksia. Niissä kanonista oikeutta vastaan rikkoneet kristityt pyysivät erilaisia armonosoituksia. Aiheeni on apostasia eli luostarista karkaaminen. Siihen syyllistyneet munkit ja nunnat tarvitsivat synninpäästöä rikkeestään ja siitä aiheutuneesta kirkonkirouksesta. Varsinkin pappismunkit tarvitsivat usein lisäksi dispensaatiota eli lupaa jatkaa kirkollisessa vihkiasteessaan rikkeestä aiheutuneesta virkakelvottomuudesta huolimatta. Osa anojista puolestaan haki julistusta, joka takasi anojan laillisen jäämisen luostarin ulkopuolelle. Heidän luostarivala ei ollut kirkon silmissä pitävä, koska se oli annettu alaikäisenä tai painostuksen alla.
Anomukset on alun perin kopioitu penitentiariaatin rekistereihin anomusprosessin aikana. Peter D. Clarke ja Patrick Zutshi ovat puolestaan koonneet käyttämäni lähdeteoksen Supplications from England and Wales in the Registers of Apostolic Penitentiary 1410–1503. Siihen he ovat etsineet penitentiariaatin arkistosta kaikki Englantia koskevat anomukset. Julkaisua varten materiaali on editoitu ja käännetty englanniksi. Tätä kokonaisuutta ei ole vielä juuri hyödynnetty tutkimuksessa. Oma aineistoni koostuu 93 luostarista luvatta lähteneestä munkista ja nunnasta, jotka olen editiosta löytänyt.
Tutkimuskysymys on, miksi luostarista karattiin. Etsin vastausta määrällisen analyysin avulla, ja vertailemalla aineistoa tutkimuskirjallisuuteen niin Englannista kuin muualta Euroopasta. Ilmiö olikin yleiseurooppalainen. Tutkimukseni tarjoaa ikkunan keskiaikaiseen uskonnolliseen elämään, mistä annettu kuva on usein ollut erilaisten stereotypioiden sävyttämä. Luostarista karattiin niin sen sisäisten ristiriitojen, ulkoisen vaikutuksen kuin oman sopimattomuudenkin takia. Karkaaminen oli eräänlaista uskonnollista neuvottelua, mihin turvautui lopulta melko harva munkki tai nunna. Vaikka he aiheuttivat skandaalin kirkon piirissä, saivat he aina anteeksi, ja jatkoivat elämäänsä joko luostarissa tai laillisesti luostarin ulkopuolella. Aiheen jatkotutkimus vaatisi penitentiariaattiaineiston ohella muita lähteitä, kuten paikallisia asiakirjoja yksittäisestä luostarista tai hiippakunnasta.
Anomukset on alun perin kopioitu penitentiariaatin rekistereihin anomusprosessin aikana. Peter D. Clarke ja Patrick Zutshi ovat puolestaan koonneet käyttämäni lähdeteoksen Supplications from England and Wales in the Registers of Apostolic Penitentiary 1410–1503. Siihen he ovat etsineet penitentiariaatin arkistosta kaikki Englantia koskevat anomukset. Julkaisua varten materiaali on editoitu ja käännetty englanniksi. Tätä kokonaisuutta ei ole vielä juuri hyödynnetty tutkimuksessa. Oma aineistoni koostuu 93 luostarista luvatta lähteneestä munkista ja nunnasta, jotka olen editiosta löytänyt.
Tutkimuskysymys on, miksi luostarista karattiin. Etsin vastausta määrällisen analyysin avulla, ja vertailemalla aineistoa tutkimuskirjallisuuteen niin Englannista kuin muualta Euroopasta. Ilmiö olikin yleiseurooppalainen. Tutkimukseni tarjoaa ikkunan keskiaikaiseen uskonnolliseen elämään, mistä annettu kuva on usein ollut erilaisten stereotypioiden sävyttämä. Luostarista karattiin niin sen sisäisten ristiriitojen, ulkoisen vaikutuksen kuin oman sopimattomuudenkin takia. Karkaaminen oli eräänlaista uskonnollista neuvottelua, mihin turvautui lopulta melko harva munkki tai nunna. Vaikka he aiheuttivat skandaalin kirkon piirissä, saivat he aina anteeksi, ja jatkoivat elämäänsä joko luostarissa tai laillisesti luostarin ulkopuolella. Aiheen jatkotutkimus vaatisi penitentiariaattiaineiston ohella muita lähteitä, kuten paikallisia asiakirjoja yksittäisestä luostarista tai hiippakunnasta.