”Kirjoittamisen ammattilaiset, viheliäiset ihmiset ym.” : Kirjoittajat henkilöhahmoina A. P. Tšehovin varhaistuotannossa vuosina 1880-1887
Lyytinen, Susanne (2019-05-24)
”Kirjoittamisen ammattilaiset, viheliäiset ihmiset ym.” : Kirjoittajat henkilöhahmoina A. P. Tšehovin varhaistuotannossa vuosina 1880-1887
(24.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061220268
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061220268
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani Anton Pavlovitš Tšehovin kootuissa teoksissa vuosina 1880-1887 julkaistun varhaistuotannon kirjoittajahahmoja. Tutkimuskysymykseni on, voiko Anton Pavlovitš Tšehovin varhaistuotannon vuosien 1880-1887 kirjoittajahahmoja luokitella joidenkin yhdistävien piirteiden mukaan eri ryhmiin. Pyrin myös tuomaan analyysiosuudessa esiin löytämiäni ns. kirjoittajakliseitä, joita Tšehov käyttää kirjoittajahahmoja rakentaessaan.
Olen valinnut A. P. Tšehovin varhaiskauden kertomukset tutkimukseni kohteeksi siksi, että niitä on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin Tšehovin myöhemmän tuotannon kertomuksia, novelleja ja näytelmiä. Tutkielman tavoitteena on antaa uusi näkökulma Tšehovin vähemmän tunnetuille kertomuksille vuosilta 1880-1887.
Primäärilähteenä käytän Anton Pavlovitš Tšehovin koottuja teoksia, niteet 1-6. Analysoitavat kertomukset on julkaistu vuosina 1880-1887. Sekundäärilähteistä tärkeimpiä ovat englantilaisen Donald Rayfieldin teokset Anton Chekhov. A Life sekä Understanding Chekhov. A Critical Study of Chekhov´s Prose and Drama. Venäjänkielisistä lähteistä hyödyllisiä ovat G. Berdnikovin teos Čehov sekä L. I. Timofejevin Osnovy teorii literatury. Tutkielman lähtökohtana on analysoitaviksi valittujen kertomusten lähilukua. Tutkimusmenetelmänä on hermeneuttinen analyysi.
Tutkielman analyysiosuudessa selvitin, että A. P. Tšehovin varhaiskauden kirjoittajahahmot voidaan jakaa eri ryhmiin kirjoittajahahmoja yhdistävien piirteiden mukaan. Löysin tutkielmassani seitsemän eri ryhmää, jotka ovat: 1. Kirjoittamisen ammattilaiset, 2. Harrastelijakirjoittajat, 3. Haasteita ja vaikeuksia kohtaavat kirjoittajat, 4. Viheliäiset ihmiset, 5. Leikkisät kirjoittajat, 6. Sulhaskandidaatit, kosijat ja rakastuneet, 7. Kirjoittajat yhteiskunnallisen kritiikin välineinä. Löytämäni kirjoittajahahmojen ryhmät ovat erilaisia. Myös löytämiäni eri kirjoittajaryhmiä yhdistävät piirteet ovat moninaisia, mutta tunnistettavia. Yhteistä kirjoittajahahmoille on, että ne ovat osuvia ja oivaltavia.
Olen pyrkinyt myös tuomaan työn analyysiosuudessa esiin löytämiäni ns. kirjoittajakliseitä, joita Tšehov käyttää kirjoittajahahmoja rakentaessaan. Tällaisia kirjoittajakliseitä ovat esim. ”köyhä kirjoittaja”, ”liikaa alkoholia nauttiva kirjoittaja”, ”nukkavieru kirjoittaja” jne. Tšehovin käyttämiin kirjoittajakliseisiin kuuluu myös kirjoittajien liikehdintä. Tšehov käyttää tutkielmassa analysoiduissa kertomuksissa em. kirjoittajakliseitä usein ja rakentaa niiden avulla kirjoittajahahmoistaan sekä viihdyttäviä että tunnistettavia.
Olen valinnut A. P. Tšehovin varhaiskauden kertomukset tutkimukseni kohteeksi siksi, että niitä on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin Tšehovin myöhemmän tuotannon kertomuksia, novelleja ja näytelmiä. Tutkielman tavoitteena on antaa uusi näkökulma Tšehovin vähemmän tunnetuille kertomuksille vuosilta 1880-1887.
Primäärilähteenä käytän Anton Pavlovitš Tšehovin koottuja teoksia, niteet 1-6. Analysoitavat kertomukset on julkaistu vuosina 1880-1887. Sekundäärilähteistä tärkeimpiä ovat englantilaisen Donald Rayfieldin teokset Anton Chekhov. A Life sekä Understanding Chekhov. A Critical Study of Chekhov´s Prose and Drama. Venäjänkielisistä lähteistä hyödyllisiä ovat G. Berdnikovin teos Čehov sekä L. I. Timofejevin Osnovy teorii literatury. Tutkielman lähtökohtana on analysoitaviksi valittujen kertomusten lähilukua. Tutkimusmenetelmänä on hermeneuttinen analyysi.
Tutkielman analyysiosuudessa selvitin, että A. P. Tšehovin varhaiskauden kirjoittajahahmot voidaan jakaa eri ryhmiin kirjoittajahahmoja yhdistävien piirteiden mukaan. Löysin tutkielmassani seitsemän eri ryhmää, jotka ovat: 1. Kirjoittamisen ammattilaiset, 2. Harrastelijakirjoittajat, 3. Haasteita ja vaikeuksia kohtaavat kirjoittajat, 4. Viheliäiset ihmiset, 5. Leikkisät kirjoittajat, 6. Sulhaskandidaatit, kosijat ja rakastuneet, 7. Kirjoittajat yhteiskunnallisen kritiikin välineinä. Löytämäni kirjoittajahahmojen ryhmät ovat erilaisia. Myös löytämiäni eri kirjoittajaryhmiä yhdistävät piirteet ovat moninaisia, mutta tunnistettavia. Yhteistä kirjoittajahahmoille on, että ne ovat osuvia ja oivaltavia.
Olen pyrkinyt myös tuomaan työn analyysiosuudessa esiin löytämiäni ns. kirjoittajakliseitä, joita Tšehov käyttää kirjoittajahahmoja rakentaessaan. Tällaisia kirjoittajakliseitä ovat esim. ”köyhä kirjoittaja”, ”liikaa alkoholia nauttiva kirjoittaja”, ”nukkavieru kirjoittaja” jne. Tšehovin käyttämiin kirjoittajakliseisiin kuuluu myös kirjoittajien liikehdintä. Tšehov käyttää tutkielmassa analysoiduissa kertomuksissa em. kirjoittajakliseitä usein ja rakentaa niiden avulla kirjoittajahahmoistaan sekä viihdyttäviä että tunnistettavia.