Uskontokasvattajien näkemyksiä uskonnollista väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevästä perusopetuksesta
Tiitta, Aino (2019-05-14)
Uskontokasvattajien näkemyksiä uskonnollista väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevästä perusopetuksesta
(14.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061320394
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061320394
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on esitellä malli, jonka avulla voidaan tarkastella uskontokasvatuksen asiantuntijoiden käsityksiä siitä, millaista voisi olla uskonnollista väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevä perusopetus. Tutkittavat olivat kolme uskontokasvatuksen asiantuntijaa, joista yksi opetti aineistonkeruun aikaan islamin oppimäärää ja yksi osittain integroitua katsomusainetta yläkoulussa. Yksi tutkittavista toimi evankelisluterilaisen seurakunnan pastorina, jonka erityisenä osaamisalueena oli uskontodialogi. Aineistonkeruumenetelmänä oli syvähaastattelu.
Laadullisen sisällönanalyysin perusteella muodostin uskontokasvattajien näkemyksiä kuvaavan, Palmerin (1998) ympäristökasvatuksen puumallia mukailevan uskonnollista väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevän perusopetuksen puumallin. Perusopetuksen puumallin avulla esitän tutkittavieni pedagogisen vastauksen van Sanin, Sieckelinckin ja de Winterin (2013) esittämiin väkivaltaisesti radikalisoituvan nuoren kolmeen tarpeeseen: identiteettitarpeeseen, ideologiseen tarpeeseen ja instrumentaliteettitarpeeseen. Perusopetuksen puumallissa esittämäni koulutusjärjestelyt muodostuvat kolmesta osa-alueesta, jotka olen nimennyt seuraavasti: oppiminen uskonnosta, oppiminen uskontojenvälisessä vuorovaikutuksessa sekä toimiminen rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Tutkimustietoa väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevistä pedagogisista toimenpiteistä on toistaiseksi vähän (Aly, Taylor & Karnovsky 2013). Suomessa tulee edistää väkivaltaiseen radikalisoitumiseen liittyvistä asioista tietoa lisäävää tutkimusta (Sisäministeriö 2016). Tämän tutkimuksen tarjoamaa uskonnollista väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevän perusopetuksen mallia voitaisiin jatkotutkimuksessa kehittää ja sitten hyödyntää väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseen pyrkivien pedagogisten käytäntöjen suunnittelemisessa ja niiden vaikutusten testaamisessa.
Laadullisen sisällönanalyysin perusteella muodostin uskontokasvattajien näkemyksiä kuvaavan, Palmerin (1998) ympäristökasvatuksen puumallia mukailevan uskonnollista väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevän perusopetuksen puumallin. Perusopetuksen puumallin avulla esitän tutkittavieni pedagogisen vastauksen van Sanin, Sieckelinckin ja de Winterin (2013) esittämiin väkivaltaisesti radikalisoituvan nuoren kolmeen tarpeeseen: identiteettitarpeeseen, ideologiseen tarpeeseen ja instrumentaliteettitarpeeseen. Perusopetuksen puumallissa esittämäni koulutusjärjestelyt muodostuvat kolmesta osa-alueesta, jotka olen nimennyt seuraavasti: oppiminen uskonnosta, oppiminen uskontojenvälisessä vuorovaikutuksessa sekä toimiminen rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Tutkimustietoa väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevistä pedagogisista toimenpiteistä on toistaiseksi vähän (Aly, Taylor & Karnovsky 2013). Suomessa tulee edistää väkivaltaiseen radikalisoitumiseen liittyvistä asioista tietoa lisäävää tutkimusta (Sisäministeriö 2016). Tämän tutkimuksen tarjoamaa uskonnollista väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevän perusopetuksen mallia voitaisiin jatkotutkimuksessa kehittää ja sitten hyödyntää väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseen pyrkivien pedagogisten käytäntöjen suunnittelemisessa ja niiden vaikutusten testaamisessa.