Avioliittolain 103.2 §:n tasinkoprivilegiin vetoaminen ja siitä sopiminen
Koivisto, Noora (2019-06-10)
Avioliittolain 103.2 §:n tasinkoprivilegiin vetoaminen ja siitä sopiminen
(10.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061320433
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061320433
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on AL 103.2 §:n tasinkoprivilegisäännös. Tutkielma kohdistuu AL 103.2 §:n tasinkoprivilegin tarkasteluun erityisesti silmällä pitäen sekä henkilötahojen välillä osituksen aikana tapahtuvia muutoksia ja näiden vaikutusta tasinkoprivilegiin vetoamiseen. Lisäksi tutkielmassa käsitellään tasinkoprivilegistä tehtävää sopimusta eri tahojen välillä.
Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin tarkastella sitä, milloin AL 103.2 §:n tasinkoprivilegiin olisi vedottava, jotta vetoaminen olisi myös eloon jääneen puolison perillisiä sitova erityisesti silloin, kun henkilötahoissa tapahtuu osituksen aikana muutoksia. Jäämistöosituksessa, jossa leski kuolee ennen osituksen moitekelpoiseen vaiheeseen saattamista, lesken vetoama tasinkoprivilegi ei siirry lesken perillisille. Toisaalta taas avioero-osituksessa, jossa toinen puolisoista kuolee kesken avioero-osituksen, voi entinen eloonjäänyt puoliso tehokkaasti vedota AL 103.2§:n ja välttyä suorittamasta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille, jos ositusta ei ole ehditty saattaa loppuun ennen puolison kuolemaa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan erikseen vielä tilannetta, jossa eloonjäänyt puoliso kuolee osituksen moitteen aikana. Korkeimman oikeuden linjauksen mukaan ositus tulisi olla ainakin lähes kokonaan saatettu valmiiksi lesken eläessä, jotta siinä lesken vetoama tasinkoprivilegi-ilmoitus olisi tehokas ja lesken perilliset voisivat saada tasinkoprivilegin hyödykseen. AL 103.2 §:n mukaisen etuuden siirtyminen myös eloonjääneen puolison perillisille merkitsee kuitenkin hyvin pitkälle edennyttä osituksen valmiiksi tulemisen vaatimusta ja korkeimman oikeuden linjauksen mukaan tasinkoprivilegi-ilmoitus voi perääntyä, jos ositus moitteen johdosta kumotaan ja siirretään takaisin pesänjakajalle uudelleen toimitettavaksi.
Koska tasinkoprivilegi-ilmoituksen sitovuuteen liittyy paljon epävarmuutta, tarkastellaan tutkielmassa vielä kysymystä siitä, voitaisiinko tasinkoprivilegistä sopia. Aviopuolisot eivät voi tehdä tasinkoprivilegiä koskevaa sopimusta, mutta sen sijaan ensin kuolleen puolison kuoleman jälkeen eloonjääneen puolison ja ensin kuolleen puolison perillisten välinen sopimus voisi olla mahdollinen. Tällaisen sopimisen mahdollisuudet ovat kuitenkin hyvin rajalliset.
Tutkielman lopuksi esitellään vielä muita tasinkoprivilegisääntelyyn liittyviä ongelmatilanteita ja käydään läpi sitä keskustelua, joka liittyy tasinkoprivilegiin ja lesken PK 3 luvun mukaiseen perimykseen ja PK 3:5a §:n mukaiseen jakoon. Tutkimuksessa käydään läpi ratkaisuja KKO:1997:107 ja KKO:1999:104, jossa KKO otti asiaan kantaa ja katsoi, ettei PK 3:5a§:n tarkoittamassa jaossa voida toimittaa ositusta laillisesti, jolloin myöskään AL 103.2 §:ään ei voi vedota. KKO:n linjauksesta on esitetty oikeuskirjallisuudessa puolesta ja vastaan argumentteja ja oikeustilan selventämistä on ehdotettu.
Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin tarkastella sitä, milloin AL 103.2 §:n tasinkoprivilegiin olisi vedottava, jotta vetoaminen olisi myös eloon jääneen puolison perillisiä sitova erityisesti silloin, kun henkilötahoissa tapahtuu osituksen aikana muutoksia. Jäämistöosituksessa, jossa leski kuolee ennen osituksen moitekelpoiseen vaiheeseen saattamista, lesken vetoama tasinkoprivilegi ei siirry lesken perillisille. Toisaalta taas avioero-osituksessa, jossa toinen puolisoista kuolee kesken avioero-osituksen, voi entinen eloonjäänyt puoliso tehokkaasti vedota AL 103.2§:n ja välttyä suorittamasta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille, jos ositusta ei ole ehditty saattaa loppuun ennen puolison kuolemaa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan erikseen vielä tilannetta, jossa eloonjäänyt puoliso kuolee osituksen moitteen aikana. Korkeimman oikeuden linjauksen mukaan ositus tulisi olla ainakin lähes kokonaan saatettu valmiiksi lesken eläessä, jotta siinä lesken vetoama tasinkoprivilegi-ilmoitus olisi tehokas ja lesken perilliset voisivat saada tasinkoprivilegin hyödykseen. AL 103.2 §:n mukaisen etuuden siirtyminen myös eloonjääneen puolison perillisille merkitsee kuitenkin hyvin pitkälle edennyttä osituksen valmiiksi tulemisen vaatimusta ja korkeimman oikeuden linjauksen mukaan tasinkoprivilegi-ilmoitus voi perääntyä, jos ositus moitteen johdosta kumotaan ja siirretään takaisin pesänjakajalle uudelleen toimitettavaksi.
Koska tasinkoprivilegi-ilmoituksen sitovuuteen liittyy paljon epävarmuutta, tarkastellaan tutkielmassa vielä kysymystä siitä, voitaisiinko tasinkoprivilegistä sopia. Aviopuolisot eivät voi tehdä tasinkoprivilegiä koskevaa sopimusta, mutta sen sijaan ensin kuolleen puolison kuoleman jälkeen eloonjääneen puolison ja ensin kuolleen puolison perillisten välinen sopimus voisi olla mahdollinen. Tällaisen sopimisen mahdollisuudet ovat kuitenkin hyvin rajalliset.
Tutkielman lopuksi esitellään vielä muita tasinkoprivilegisääntelyyn liittyviä ongelmatilanteita ja käydään läpi sitä keskustelua, joka liittyy tasinkoprivilegiin ja lesken PK 3 luvun mukaiseen perimykseen ja PK 3:5a §:n mukaiseen jakoon. Tutkimuksessa käydään läpi ratkaisuja KKO:1997:107 ja KKO:1999:104, jossa KKO otti asiaan kantaa ja katsoi, ettei PK 3:5a§:n tarkoittamassa jaossa voida toimittaa ositusta laillisesti, jolloin myöskään AL 103.2 §:ään ei voi vedota. KKO:n linjauksesta on esitetty oikeuskirjallisuudessa puolesta ja vastaan argumentteja ja oikeustilan selventämistä on ehdotettu.