Kriisikokemuksen kertomaa : Iäkkäiden suomalaisten muistoja lapsuudesta vanhuuteen
Vehkala, Sohvi (2019-06-11)
Kriisikokemuksen kertomaa : Iäkkäiden suomalaisten muistoja lapsuudesta vanhuuteen
(11.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061320444
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061320444
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan iäkkäiden kriisin kokemuksia heidän koko elämänkulkunsa huomioiden. Tavoitteena on tiedon ja ymmärryksen lisääminen ikääntyneen ihmisen kokemusmaailmasta. Tutkimuksessa kysytään, millaisia kriisejä iäkkäät ovat elämänsä varrella kokeneet ja millaisissa olosuhteissa kriisit ovat syntyneet. Lisäksi ollaan kiinnostuneita siitä, miten kriiseistä on selvitty ja millaisia merkityksiä kriiseille nyt vanhuudessa, tapahtuneita muistellessa, annetaan.
Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu kriisi- ja elämänkulkuteorioista. Lähestymistapa on monitieteellinen; se ammentaa niin kasvatustieteistä, sosiaalitieteistä, psykologiasta kuin filosofiasta. Kasvatustieteellisesti erityisen kiinnostavaa on kriisikokemuksen suhde elinikäiseen ihmisenä kasvamiseen. Tutkimuksen metodologinen teoriatausta ammentaa narratiivisesta tutkimusperinteestä ja elämäkertatutkimuksesta.
Analysoitava tässä tutkimuksessa on 28 suomalaisen elämäkerrat, jotka on kerätty vuonna 2013 Elämän konkari -kirjoituskilpailun kautta. Iältään 60–88 -vuotiaiden naisten ja miesten kirjoitukset ovat kuvauksia elämäntaidoista, muutosten kohtaamisesta sekä vastoinkäymisten kanssa pärjäämisestä. Näitä kirjoituksia on analysoitu kokonaisvaltaisella narratiivisella otteella, jonka taustalla on William Labovin rakenneanalyysi.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat kriisikokemusten liittyvän usein läheisiin ihmisiin. Lapsuudessa vaikeimmat kriisit ovat koskeneet omaa perhepiiriä ja vanhempia, aikuisuudessa ennen kaikkea työelämää ja parisuhdetta. Omaan terveyteen liittyvät kriisit ovat läsnä kaikissa elämänvaiheissa. Ratkaisut kriiseihin kumpuavat omasta sinnikkyydestä, toisten ihmisten tuesta ja/tai kriisiin etäisyyden ottamisesta. Kriisille ei aina löydy merkitystä, mutta useimmat iäkkäistä näkevät sen joko oman luonteen vahvistajana, tienä parempaan elämään tai keinona ymmärtää paremmin muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. Kriisien kautta opitusta ammennetaan vanhuudessa, jota moni kuvaa aiempia elämänvaiheita rauhallisemmaksi ja paremmaksi ajaksi.
Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu kriisi- ja elämänkulkuteorioista. Lähestymistapa on monitieteellinen; se ammentaa niin kasvatustieteistä, sosiaalitieteistä, psykologiasta kuin filosofiasta. Kasvatustieteellisesti erityisen kiinnostavaa on kriisikokemuksen suhde elinikäiseen ihmisenä kasvamiseen. Tutkimuksen metodologinen teoriatausta ammentaa narratiivisesta tutkimusperinteestä ja elämäkertatutkimuksesta.
Analysoitava tässä tutkimuksessa on 28 suomalaisen elämäkerrat, jotka on kerätty vuonna 2013 Elämän konkari -kirjoituskilpailun kautta. Iältään 60–88 -vuotiaiden naisten ja miesten kirjoitukset ovat kuvauksia elämäntaidoista, muutosten kohtaamisesta sekä vastoinkäymisten kanssa pärjäämisestä. Näitä kirjoituksia on analysoitu kokonaisvaltaisella narratiivisella otteella, jonka taustalla on William Labovin rakenneanalyysi.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat kriisikokemusten liittyvän usein läheisiin ihmisiin. Lapsuudessa vaikeimmat kriisit ovat koskeneet omaa perhepiiriä ja vanhempia, aikuisuudessa ennen kaikkea työelämää ja parisuhdetta. Omaan terveyteen liittyvät kriisit ovat läsnä kaikissa elämänvaiheissa. Ratkaisut kriiseihin kumpuavat omasta sinnikkyydestä, toisten ihmisten tuesta ja/tai kriisiin etäisyyden ottamisesta. Kriisille ei aina löydy merkitystä, mutta useimmat iäkkäistä näkevät sen joko oman luonteen vahvistajana, tienä parempaan elämään tai keinona ymmärtää paremmin muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. Kriisien kautta opitusta ammennetaan vanhuudessa, jota moni kuvaa aiempia elämänvaiheita rauhallisemmaksi ja paremmaksi ajaksi.