Johtaja, silta, roolimalli, eristäjä, vakauttaja – Turkin rooli ja asema Lähi-idässä heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen : analyysi Turkin alueellisista rooleista uuden alueellisuuden teoreettisessa viitekehyksessä
Salakka, Janne (2019-06-10)
Johtaja, silta, roolimalli, eristäjä, vakauttaja – Turkin rooli ja asema Lähi-idässä heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen : analyysi Turkin alueellisista rooleista uuden alueellisuuden teoreettisessa viitekehyksessä
(10.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061420471
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061420471
Tiivistelmä
Alueiden merkitys on lisääntynyt kansainvälisessä järjestelmässä. Turkki on aktiivinen toimija sitä ympäröivillä alueilla Euroopassa, Kaukasiassa ja Lähi-idässä. Syyrian sota, alueelliset valtakamppailut ja etääntyminen Euroopan unionista ovat tuoneet Turkin lähemmäs juuri Lähi-idän turvallisuuskompleksia. Näin ollen tutkielmassa tarkastellaan Turkin kykyä ja tahtoa toimia erilaisissa rooleissa Lähi-idässä. Tällaisia rooleja ovat johtaja, silta, roolimalli, eristäjä ja vakauttaja. Tutkielmassa esitetään kysymys, miten edellä mainitut roolit näkyvät Turkin toimijuudessa Lähi-idässä heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen ja mikä on niiden keskinäinen painoarvo.
Tutkielman metodinen lähestyminen on teoreettinen sisällönanalyysi, jossa empiriaa testataan aiempaa teoreettista tutkimusta ja sen pohjalta rakennettua analyysirunkoa vasten. Tutkielman teoriapohja rakentuu Buzanin ja Wæverin, Frazierin ja Stewart-Ingersollin sekä K. J. Holstin aikaisemmalle työlle uuden alueellisuuden ja rooliteorian parissa. Tutkielman aineistona toimivat kansainväliset laatumediat Al Jazeera, BBC, Financial Times, Foreign Policy ja Reuters. Analyysia täydennetään olennaisten vertailevien indeksien, kyselytutkimusten ja tilastojen avulla. Tutkielmaa on taustoitettu haastattelemalla kahdeksaa Suomen ulkoministeriön asiantuntijaa elokuussa 2018.
Tulokset osoittavat, että Turkilla on useita samanaikaisia ja osittain ristiriitaisia rooleja. Selkeiten Turkki näyttäytyy alueellisena vakauttajana ja eristäjänä. Seuraavaksi vahvimmat roolit ovat johtaja ja silta, joiden toteutuksessa sillä on kuitenkin merkittäviä vaikeuksia. Roolimalli on heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeisen Turkin rooleista heikoin. Turkki haluaa toimia johtajana ja vakauttajana, mutta sen pehmeän vallan resurssit eivät tue tätä tavoitetta. Turkin käyttäytymisestä voidaan päätellä, että sillä ei ole voimakasta pyrkimystä toimia roolimallina tai eristäjänä. Turkin asema ja geopoliittiset erityispiirteet tukisivat parhaiten sillan, roolimallin ja vakauttajan rooleja.
Analyysin perusteella voidaan sanoa, että Turkki on alueellinen suurvalta, joka ei hyödynnä asemaansa ja resurssejaan tehokkaasti. Sen puheet ja teot ovat monilta osin ristiriitaisia, mikä jäytää sen uskottavuutta toimia ennen kaikkea altruistisissa rooleissa. Esimerkiksi valtion autoritarisoituminen ja huonontunut ihmisoikeustilanne ovat merkittävissä määrin kuluttaneet sen pehmeän vallan resursseja. Turkki hyödyntääkin enenevissä määrin kovaa valtaa ulkopolitiikassaan, jossa on nähtävissä neo-ottomanistisia vaikutteita. Kuitenkaan Turkki ei ole materiaalisesti niin voimakas, että se voisi onnistuneesti toimia tavoittelemiensa roolien mukaisesti yksinomaan kovien valtaresurssien avulla.
Tutkielman metodinen lähestyminen on teoreettinen sisällönanalyysi, jossa empiriaa testataan aiempaa teoreettista tutkimusta ja sen pohjalta rakennettua analyysirunkoa vasten. Tutkielman teoriapohja rakentuu Buzanin ja Wæverin, Frazierin ja Stewart-Ingersollin sekä K. J. Holstin aikaisemmalle työlle uuden alueellisuuden ja rooliteorian parissa. Tutkielman aineistona toimivat kansainväliset laatumediat Al Jazeera, BBC, Financial Times, Foreign Policy ja Reuters. Analyysia täydennetään olennaisten vertailevien indeksien, kyselytutkimusten ja tilastojen avulla. Tutkielmaa on taustoitettu haastattelemalla kahdeksaa Suomen ulkoministeriön asiantuntijaa elokuussa 2018.
Tulokset osoittavat, että Turkilla on useita samanaikaisia ja osittain ristiriitaisia rooleja. Selkeiten Turkki näyttäytyy alueellisena vakauttajana ja eristäjänä. Seuraavaksi vahvimmat roolit ovat johtaja ja silta, joiden toteutuksessa sillä on kuitenkin merkittäviä vaikeuksia. Roolimalli on heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeisen Turkin rooleista heikoin. Turkki haluaa toimia johtajana ja vakauttajana, mutta sen pehmeän vallan resurssit eivät tue tätä tavoitetta. Turkin käyttäytymisestä voidaan päätellä, että sillä ei ole voimakasta pyrkimystä toimia roolimallina tai eristäjänä. Turkin asema ja geopoliittiset erityispiirteet tukisivat parhaiten sillan, roolimallin ja vakauttajan rooleja.
Analyysin perusteella voidaan sanoa, että Turkki on alueellinen suurvalta, joka ei hyödynnä asemaansa ja resurssejaan tehokkaasti. Sen puheet ja teot ovat monilta osin ristiriitaisia, mikä jäytää sen uskottavuutta toimia ennen kaikkea altruistisissa rooleissa. Esimerkiksi valtion autoritarisoituminen ja huonontunut ihmisoikeustilanne ovat merkittävissä määrin kuluttaneet sen pehmeän vallan resursseja. Turkki hyödyntääkin enenevissä määrin kovaa valtaa ulkopolitiikassaan, jossa on nähtävissä neo-ottomanistisia vaikutteita. Kuitenkaan Turkki ei ole materiaalisesti niin voimakas, että se voisi onnistuneesti toimia tavoittelemiensa roolien mukaisesti yksinomaan kovien valtaresurssien avulla.