Naurettava uskonto. Religulous uskonnollisen satiirin näkökulmasta
Kauppinen, Aleksi (2019-06-03)
Naurettava uskonto. Religulous uskonnollisen satiirin näkökulmasta
(03.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061420461
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061420461
Tiivistelmä
Tutkielman aihe on tarkastella uskontoon kohdistuvaa satiiria länsimaisessa populaarikulttuurissa 9/11-jälkeisessä ajassa. Tutkimusongelmana on selvittää, miten uskonto määrittyy, kun siitä kommunikoidaan satiirin keinoin. Aineistoksi olen valinnut Larry Charlesin ohjaaman elokuvan Religulous (2008). Kysyn, minkälaista uskonnon kategoriaa elokuva rakentaa, miten uskonto esitetään naurettavana ja miksi. Tarkoitus on tuottaa tutkimustietoa siitä, millä tavoin uskonnosta kommunikoidaan populaarikulttuurin tuotteissa.
Tutkimusmenetelmänä hyödynnän Norman Fairclough’n kriittistä diskurssianalyysia. Keskityn analyysissa viestintätilanteiden ja diskurssijärjestysten analyysiin, jossa tarkastelen erityisesti naurettavuutta tuottavia diskurssikäytäntöjä.
Religulous sisältää moniaineksisia haastatteluita, joissa dokumenttielokuvan ja komediaelokuvan genret sekoittuvat. Elokuva rakentaa uskonnon kategoriaa pääasiallisesti kristinuskon perusteella, vaikkakin elokuvassa käsitellään myös juutalaisuutta ja islamia. Naurettavuutta tuottavia diskurssikäytäntöjä hyödynnetään erityisesti kristinuskoa edustavien haastateltavien kohdalla. Elokuva hyödyntää satiirille tunnusomaisia komiikan, ironian ja parodian tekniikoita.
Uskonto rakennetaan elokuvassa naurettavaksi ja vaaralliseksi. Haastateltavat vaikuttaisivat olevan valittu pääosin sillä perusteella, että he palvelevat elokuvan tarkoitusta esittää uskonto naurettavana. Elokuva kiinnittyy osaksi 9/11-jälkeistä länsimaista kulttuurista kontekstia, jossa tuotetaan uhkakuvia uskonnollisesta terrorismista ja kannustetaan uskonnottomuuteen.
Tutkimusmenetelmänä hyödynnän Norman Fairclough’n kriittistä diskurssianalyysia. Keskityn analyysissa viestintätilanteiden ja diskurssijärjestysten analyysiin, jossa tarkastelen erityisesti naurettavuutta tuottavia diskurssikäytäntöjä.
Religulous sisältää moniaineksisia haastatteluita, joissa dokumenttielokuvan ja komediaelokuvan genret sekoittuvat. Elokuva rakentaa uskonnon kategoriaa pääasiallisesti kristinuskon perusteella, vaikkakin elokuvassa käsitellään myös juutalaisuutta ja islamia. Naurettavuutta tuottavia diskurssikäytäntöjä hyödynnetään erityisesti kristinuskoa edustavien haastateltavien kohdalla. Elokuva hyödyntää satiirille tunnusomaisia komiikan, ironian ja parodian tekniikoita.
Uskonto rakennetaan elokuvassa naurettavaksi ja vaaralliseksi. Haastateltavat vaikuttaisivat olevan valittu pääosin sillä perusteella, että he palvelevat elokuvan tarkoitusta esittää uskonto naurettavana. Elokuva kiinnittyy osaksi 9/11-jälkeistä länsimaista kulttuurista kontekstia, jossa tuotetaan uhkakuvia uskonnollisesta terrorismista ja kannustetaan uskonnottomuuteen.