Tavaramerkit ja alustatalous : vastuu loukkaustilanteessa ja valvonnan automaatio
Karineva, Atte (2019-06-12)
Tavaramerkit ja alustatalous : vastuu loukkaustilanteessa ja valvonnan automaatio
Karineva, Atte
(12.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061720702
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061720702
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa käsitellään alustanpitäjän vastuuta osana tavaramerkkiloukkausta internetin kauppa-alustoilla sekä tavaramerkkien valvontaa, erityisesti automaattista valvontaa, ja valvontavoimien mahdollista kohdentamista alustanpitäjiin. Tutkielmassa perehdytään ensin alustatalouteen ja tavaramerkkien rooliin osana sitä, jonka jälkeen tutkitaan alustan vastuun määräytymistä loukkaustilanteessa ja tälle asetettavan valvontavelvollisuuden oikeudellisia ja teknisiä rajoja.
Tutkielma esittää voimassa olevaa oikeutta systematisoivan selvityksen EU-tasoisesta sääntelystä, joka määrittää alustanpitäjän roolia tavaramerkkiloukkauksessa ja loukkausten ehkäisemisessä. Keskeisimpiä lähteitä ovat erityisesti direktiivit sähköisestä kaupankäynnistä (2000/31/EY), teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (2004/48/EY) ja tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (2001/29/EY). Näiden lisäksi aihepiirin kannalta erittäin merkittävä on EUT:n L’Oréal v. eBay -ratkaisu (C-324/09), joka täsmentää alustanpitäjän vastuun rajoja, jotka muuten olisivat jääneet huomattavan epätarkoiksi.
Tutkielmassa tunnistetaan keskeisenä alustan vastuun perustavana elementtinä sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin perustama turvasatamajärjestelmä, jonka suojassa alustanpitäjät voivat toimia vapaana vastuusta käyttäjiensä tekemistä tavaramerkkiloukkauksista. Järjestelmä todetaan välttämättömäksi alustatalouden toimijoille, jotta nämä voivat harjoittaa liiketoimintaansa ilman, että niiden toiminta kohtuuttomasti rajoittuisi tavalla, joka käytännössä johtaisi laajaan ennakkotarkistusvelvollisuuteen. EU:n lainsäädännössä kielletty yleinen valvontavelvoite pyrkii edelleen osaltaan turvaamaan alustanpitäjien toimintamahdollisuudet ympäristössä, jossa käyttäjien tuottama sisältö on saavuttanut sellaisen mittakaavan, että sen manuaalinen tarkastaminen ei ole mahdollista.
Tavaramerkkien osalta automaattiselle valvonnalle haasteita asettavat moninaiset tavat, joilla merkin loukkaus voi ilmetä, ja näiden usein edellyttämä osin varsin subjektiivinen arviointi, esimerkiksi harkittaessa sekoittumisvaaraa toiseen merkkiin nähden.
Haasteena valvonnalle on näiden lukuisten palojen niin oikeudellinen kuin myös tekninen yhteensovittaminen. Tutkielmassa todetaan automaation potentiaali ja välttämättömyys yhdistettynä tavaramerkin haltijan aktiiviseen rooliin loukkauksen arvioinnissa ja siihen reagoinnissa. Lisäksi kommentoidaan alustan haastavaa asemaa toisaalta käyttäjiensä loukkauksista vapautettuna, mutta kuitenkin velvollisena arvioimaan näitä loukkauksia ja toimimaan niiden perusteella.
Tutkielma esittää voimassa olevaa oikeutta systematisoivan selvityksen EU-tasoisesta sääntelystä, joka määrittää alustanpitäjän roolia tavaramerkkiloukkauksessa ja loukkausten ehkäisemisessä. Keskeisimpiä lähteitä ovat erityisesti direktiivit sähköisestä kaupankäynnistä (2000/31/EY), teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (2004/48/EY) ja tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (2001/29/EY). Näiden lisäksi aihepiirin kannalta erittäin merkittävä on EUT:n L’Oréal v. eBay -ratkaisu (C-324/09), joka täsmentää alustanpitäjän vastuun rajoja, jotka muuten olisivat jääneet huomattavan epätarkoiksi.
Tutkielmassa tunnistetaan keskeisenä alustan vastuun perustavana elementtinä sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin perustama turvasatamajärjestelmä, jonka suojassa alustanpitäjät voivat toimia vapaana vastuusta käyttäjiensä tekemistä tavaramerkkiloukkauksista. Järjestelmä todetaan välttämättömäksi alustatalouden toimijoille, jotta nämä voivat harjoittaa liiketoimintaansa ilman, että niiden toiminta kohtuuttomasti rajoittuisi tavalla, joka käytännössä johtaisi laajaan ennakkotarkistusvelvollisuuteen. EU:n lainsäädännössä kielletty yleinen valvontavelvoite pyrkii edelleen osaltaan turvaamaan alustanpitäjien toimintamahdollisuudet ympäristössä, jossa käyttäjien tuottama sisältö on saavuttanut sellaisen mittakaavan, että sen manuaalinen tarkastaminen ei ole mahdollista.
Tavaramerkkien osalta automaattiselle valvonnalle haasteita asettavat moninaiset tavat, joilla merkin loukkaus voi ilmetä, ja näiden usein edellyttämä osin varsin subjektiivinen arviointi, esimerkiksi harkittaessa sekoittumisvaaraa toiseen merkkiin nähden.
Haasteena valvonnalle on näiden lukuisten palojen niin oikeudellinen kuin myös tekninen yhteensovittaminen. Tutkielmassa todetaan automaation potentiaali ja välttämättömyys yhdistettynä tavaramerkin haltijan aktiiviseen rooliin loukkauksen arvioinnissa ja siihen reagoinnissa. Lisäksi kommentoidaan alustan haastavaa asemaa toisaalta käyttäjiensä loukkauksista vapautettuna, mutta kuitenkin velvollisena arvioimaan näitä loukkauksia ja toimimaan niiden perusteella.