Epäilyksen tuolla puolen : Kinesteettinen katsojuus ja nuorten miesten pahuuden kuvaukset uuden vuosituhannen kotimaisessa elokuvassa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan katsojan ihon alle työntyvää onttoa ja väkivaltaista tunnelmaa ja sen elokuvallista tuottamista viidessä nuoria miehiä kuvaavassa kotimaisessa elokuvassa. Elokuvat ovat ilmestymisjärjestyksessä: Hymypoika (JP Siili 2003), Game Over (Pekka Lehto 2005), Koti-ikävä (Petri Kotwica 2005), Hyvä poika (Zaida Bergroth 2011) ja Rat King (Petri Kotwica 2012). Elokuvia tekevät pääasiassa aikuiset ihmiset ja nuorisokuvauksiin projisoidaan elokuvissa usein yhteiskunnallisia ristiriitoja. Tutkimusaineistollani on yhtymäkohtia Suomea 2000-luvun vaihteessa järkyttäneisiin nuorten suorittamiin väkivaltarikoksiin ja näen elokuvat tässä ajallisessa kontekstissa haavautuvan kulttuurin ilmauksena. Käsittelenkin elokuvia myös yhteiskunnallisen keskustelun foorumina. Elokuvissa käsitellään mm. salakuvausta, murhia, koulun räjäyttämistä ja digitaalisten pelien pelaamiseen liitettyjä uhkia. Ymmärrän katsojan kinesteettisenä subjektina, joka tietää ruumiillaan, ja pohdin katsomiskokemuksessa tapahtuvaa merkityksenantoa. Tällöin lähestymistapani on ruumiinfenomenologinen ja esteettinen. Analysoin niitä elokuvallisia keinoja, joilla nämä elokuvat ohjaavat katsomiskokemusta. Elokuvan efektiivisyys lävistää kinesteettisen katsojasubjektin ja estetiikan keinoin luodaan vaikutelmia esimerkiksi hermostuneisuudesta ja arvaamattomuudesta tai rauhallisuudesta ja neutraaliudesta. Monitahoisen käsitteellisen työkaluni keskeisiä ankkureita ovat Sara Ahmedin affektitalous, Vivien Sobchackin kinesteettinen subjekti, Sean Cubittin elokuvallinen tapahtuminen, Slavoj Žižekin tahra, Michel Chionin rendu, Julia Kristevan abjekti ja Sigmund Freudin kammottava. Paikannan elokuvia myös aikalaistodellisuuteen. Elokuvissa ilmaistaan mm. kuri- ja kontrolliyhteiskunnan väliseen siirtymään liittyvää huolta sekä yksityisen ja julkisen välistä jännitettä. Niissä neuvotellaan arvoista, kasvatuksesta ja vastuusta, ja privaatti asetetaan niissä epäilyksen alle. Suhtautuminen nuoriin on säälimätöntä. Tutkielmani toisessa analyysiluvussa lähestyn tässä mainittuja teemoja mm. Gilles Deleuzen kontrolliyhteiskunnan, Guy Debordin spektaakkeliyhteiskunnan ja Henry Giroux’n epäiltyjen yhteiskunnan kehyksissä.