Hankintasopimuksen muuttamisen sallittavuus EU-oikeudessa erityisesti yhdenvertaisuuden, avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteiden näkökulmasta

Abstract

Kun julkinen taho hankkii tavaroita, palveluita tai urakoita julkisin varoin rajaavat sen sopimusvapautta Euroopan unionin julkisten hankintojen sääntely ja sitä tukevat periaatteet. Hankinnan sisällön tulee olla pitkälle määritelty heti hankintaprosessin alkumetreillä ja hankintasopimuksen jälkikäteisen muokkaamisen tulee tapahtua tiukan sääntelykehyksen sisällä. Tämä luo lähtökohdan, joka erottaa markkinaehtoisen kaupankäynnin ja julkiset hankinnat toisistaan. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan julkisen hankintasopimuksen muuttamisen sallittavuutta kesken sopimuskauden metodina oikeusdogmatiikka. Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisukäytännössään kehittänyt olennaisen muutoksen doktriinin, jonka sisältö on nyt ensi kertaa tuotu uuteen hankintadirektiiviin. Tutkielmassa vastataan kysymykseen mikä on sopimuksen olennaisen muutoksen doktriinin sisältö ja kuinka oikeustila kuvastaa julkisissa hankinnoissa keskeisiä periaatteita. direktiiviuudistus toi osin mukanaan joustoa osoittaen näin avoimuutta ja oikeusvarmuutta, toisaalta monitulkintaisuutta ja epävarmuutta. Treumer katsoo, että julkisten hankintojen yhtenäistämissääntelyä vaivaaviin kutsuttu rakentava monitulkintaisuus, joka voi olla poliittisesti hyvä idea, mutta ei ole omiaan lisäämään sääntelyn avoimuutta. Tulenkin päätymään siihen, että siihen, että vain Euroopan unionin tulkinnat tulevat osoittamaan mikä oikeustila on.