Sydänlihasperfuusiotutkimuksen optimointi digitaaliselle SPECT-TT-järjestelmälle
Hirvilammi, Risto (2019-06-08)
08.06.2019
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061921368
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061921368
Tiivistelmä
Yksifotoniemissiotietokonetomografia eli SPECT (engl. Single Photon Emission Computer Tomography) on kajoamaton gammasäteilyä hyödyntävä toiminnallinen kuvantamismenetelmä, joka tuottaa kolmiulotteista tietoa potilaan fysiologiasta.
Analogiset SPECT-järjestelmät perustuvat gammafotoneita näkyväksi valoksi muuttavaan tuikekiteeseen. Digitaaliset SPECT-järjestelmät perustuvat puolijohdedetektoriin ja ne muuntavat gammafotoneita suoraan sähköiseksi signaaliksi. Digitaalisella SPECT-tekniikalla on mahdollista saavuttaa parempi kuvanlaatu ja erotuskyky verrattuna analogisiin järjestelmiin.
SPECT-järjestelmällä tehtävällä sydänlihasperfuusiotutkimuksella tutkitaan radiomerkkiaineen kertymistä sydänlihakseen ja EKG-tahdistettuna sen liikettä syklin eri vaiheissa. Vertaamalla lepo- ja rasituskuvia voidaan tehdä päätelmiä sydämen terveydentilasta ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä.
Tässä tutkimuksessa analysoitiin kolmen eri parametrin muutoksen vaikutuksia sydänlihasperfuusiotutkimuksen semikvantitatiivisiin tuloksiin ja monileikediagrammeihin. Käytettäessä 16 tahdistusväliä ejektiofraktio kasvoi tilastollisesti merkittävästi sekä lepo- että rasituskuvauksessa (p < 0,001). Energiaikkunan kaventaminen ±3 %:iin kasvatti perfuusiopuutosalueen suhteellista kokoa tilastollisesti merkittävästi (lepo p < 0,020 ja rasitus p < 0,001). Kulma-aikaa oli mahdollista lyhentää ainakin 25 % rasituskuvauksessa. Lepokuvauksessa kulma-aikaa ei voitu lyhentää.
Käyttäen osatutkimusten tuloksia optimaaliseksi parametrien yhdistelmäksi saatiin 16 tahdistusväliä, ±3 %:n energiaikkuna ja kulma-ajoiksi 40 s levossa ja 15 s rasituskuvauksessa. Optimaalisella parametrien yhdistelmällä saadaan aiempaa oikeampi tulos ejektiofraktiolle ja vähemmän sironneita fotoneita. Lisäksi kuvausaikaa tai vastaavasti potilasannosta on mahdollista vähentää 25 %.
Analogiset SPECT-järjestelmät perustuvat gammafotoneita näkyväksi valoksi muuttavaan tuikekiteeseen. Digitaaliset SPECT-järjestelmät perustuvat puolijohdedetektoriin ja ne muuntavat gammafotoneita suoraan sähköiseksi signaaliksi. Digitaalisella SPECT-tekniikalla on mahdollista saavuttaa parempi kuvanlaatu ja erotuskyky verrattuna analogisiin järjestelmiin.
SPECT-järjestelmällä tehtävällä sydänlihasperfuusiotutkimuksella tutkitaan radiomerkkiaineen kertymistä sydänlihakseen ja EKG-tahdistettuna sen liikettä syklin eri vaiheissa. Vertaamalla lepo- ja rasituskuvia voidaan tehdä päätelmiä sydämen terveydentilasta ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä.
Tässä tutkimuksessa analysoitiin kolmen eri parametrin muutoksen vaikutuksia sydänlihasperfuusiotutkimuksen semikvantitatiivisiin tuloksiin ja monileikediagrammeihin. Käytettäessä 16 tahdistusväliä ejektiofraktio kasvoi tilastollisesti merkittävästi sekä lepo- että rasituskuvauksessa (p < 0,001). Energiaikkunan kaventaminen ±3 %:iin kasvatti perfuusiopuutosalueen suhteellista kokoa tilastollisesti merkittävästi (lepo p < 0,020 ja rasitus p < 0,001). Kulma-aikaa oli mahdollista lyhentää ainakin 25 % rasituskuvauksessa. Lepokuvauksessa kulma-aikaa ei voitu lyhentää.
Käyttäen osatutkimusten tuloksia optimaaliseksi parametrien yhdistelmäksi saatiin 16 tahdistusväliä, ±3 %:n energiaikkuna ja kulma-ajoiksi 40 s levossa ja 15 s rasituskuvauksessa. Optimaalisella parametrien yhdistelmällä saadaan aiempaa oikeampi tulos ejektiofraktiolle ja vähemmän sironneita fotoneita. Lisäksi kuvausaikaa tai vastaavasti potilasannosta on mahdollista vähentää 25 %.