Suomen yrittäjien arvohierarkiat ja niiden eroavaisuudet
Poutanen, Juhani (2019-06-14)
Suomen yrittäjien arvohierarkiat ja niiden eroavaisuudet
(14.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061921383
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061921383
Tiivistelmä
Arvot toimivat ihmisten elämää ohjaavina periaatteina, ja samankaltaisissa sosiaalisissa ryhmissä niihin liittyvät mieltymykset ovat normaalia huomattavasti yhdenmukaisemmat. Näitä niin sanottuja arvoprioriteetteja tai -hierarkioita on kuitenkin tähän saakka tutkittu yrittäjien osalta varsin vähäisesti, vaikka juuri heillä on kaikista parhaat mahdollisuudet toimia tärkeinä pitämiensä arvojen mukaisesti myös työssään.
Tutkimuksessani tuon perusteellisesti ilmi suomalaisyrittäjissä vallitsevia arvohierarkioita ja niissä havaittavia eroavaisuuksia niin toisiinsa kuin muuhun väestöön nähden. Käsittelen aihetta erityisesti Schwartzin arvoteorian ja sen esittämän kymmenen universaalin arvon pohjalta. Kyseiseen teoriaan perustuu myös tutkimuksessa käyttämäni SSVS-kyselymenetelmä, jota olen täydentänyt useilla demografisilla ja työhön liittyvillä taustamuuttujilla. Tämä sähköinen, anonyymisti täytetty kyselyni tuotti 586 vastaajan tutkimusaineiston, josta yrittäjien osuus on selvästi yli puolet.
Suomen yrittäjillä universaalien arvojen tärkeysjärjestys on hyväntahtoisuus, itseohjautuvuus, turvallisuus, virikkeisyys, universalismi, mielihyvä, suoriutuminen, yhdenmukaisuus, perinteet ja viimeisenä valta. Maailmanlaajuisesti tyypillisimmin vallitsevaan arvohierarkiaan nähden suomalaisyrittäjissä korostuu erityisen vahvasti arvoista virikkeisyys, mutta maltillisemmin myös itseohjautuvuus ja turvallisuus. Selvästi vähäisempi merkitys heille sen sijaan on universalismilla ja yhdenmukaisuudella, mutta hieman myös perinteillä. Kyse on varsin universaalista ilmiöstä, sillä hyvin vastaavanlaisia tuloksia on saatu koskien useiden muidenkin kulttuurien yrittäjiä.
Suomessa yrittäjät kannattavat henkilökohtaisen kehityksen arvoulottuvuutta työttömiä, työntekijöitä ja alempia toimihenkilöitä enemmän, mutta vähemmän kuin ylemmät toimihenkilöt. Muutosavoimuudelle ja etenkin yleiselle hyödylle annetuissa painoarvoissa yrittäjien edelle menevät ainoastaan työttömät. Ennallaansäilyvyyttä yrittäjät taas tavoittelevat muihin verrattuna vähäisesti. Suomalaisyrittäjien sisäisiä arvohierarkioiden eroavaisuuksia ilmenee kaikissa tarkastelemissani muuttujissa. Yksimielisimpiä he olivat turvallisuuden ja virikkeisyyden merkityksestä, kun taas eniten vertailuryhmien välistä vaihtelua syntyi universalismin, suoriutumisen ja perinteiden arvostuksessa. Muuttujissa yrittäjien koulutustaso, vuositulot ja työympäristö saivat aikaan suurimmat eroavaisuudet, kun taas maantieteellinen sijainti sekä työn käytännönläheisyys ja kansainvälisyys kaikista pienimmät.
Tutkimuksessani tuon perusteellisesti ilmi suomalaisyrittäjissä vallitsevia arvohierarkioita ja niissä havaittavia eroavaisuuksia niin toisiinsa kuin muuhun väestöön nähden. Käsittelen aihetta erityisesti Schwartzin arvoteorian ja sen esittämän kymmenen universaalin arvon pohjalta. Kyseiseen teoriaan perustuu myös tutkimuksessa käyttämäni SSVS-kyselymenetelmä, jota olen täydentänyt useilla demografisilla ja työhön liittyvillä taustamuuttujilla. Tämä sähköinen, anonyymisti täytetty kyselyni tuotti 586 vastaajan tutkimusaineiston, josta yrittäjien osuus on selvästi yli puolet.
Suomen yrittäjillä universaalien arvojen tärkeysjärjestys on hyväntahtoisuus, itseohjautuvuus, turvallisuus, virikkeisyys, universalismi, mielihyvä, suoriutuminen, yhdenmukaisuus, perinteet ja viimeisenä valta. Maailmanlaajuisesti tyypillisimmin vallitsevaan arvohierarkiaan nähden suomalaisyrittäjissä korostuu erityisen vahvasti arvoista virikkeisyys, mutta maltillisemmin myös itseohjautuvuus ja turvallisuus. Selvästi vähäisempi merkitys heille sen sijaan on universalismilla ja yhdenmukaisuudella, mutta hieman myös perinteillä. Kyse on varsin universaalista ilmiöstä, sillä hyvin vastaavanlaisia tuloksia on saatu koskien useiden muidenkin kulttuurien yrittäjiä.
Suomessa yrittäjät kannattavat henkilökohtaisen kehityksen arvoulottuvuutta työttömiä, työntekijöitä ja alempia toimihenkilöitä enemmän, mutta vähemmän kuin ylemmät toimihenkilöt. Muutosavoimuudelle ja etenkin yleiselle hyödylle annetuissa painoarvoissa yrittäjien edelle menevät ainoastaan työttömät. Ennallaansäilyvyyttä yrittäjät taas tavoittelevat muihin verrattuna vähäisesti. Suomalaisyrittäjien sisäisiä arvohierarkioiden eroavaisuuksia ilmenee kaikissa tarkastelemissani muuttujissa. Yksimielisimpiä he olivat turvallisuuden ja virikkeisyyden merkityksestä, kun taas eniten vertailuryhmien välistä vaihtelua syntyi universalismin, suoriutumisen ja perinteiden arvostuksessa. Muuttujissa yrittäjien koulutustaso, vuositulot ja työympäristö saivat aikaan suurimmat eroavaisuudet, kun taas maantieteellinen sijainti sekä työn käytännönläheisyys ja kansainvälisyys kaikista pienimmät.