Kakolanmäen uusi aika : Vanhan vankila-alueen kulttuuriperintöarvo
Hermonen, Rebekka (2019-06-14)
Kakolanmäen uusi aika : Vanhan vankila-alueen kulttuuriperintöarvo
(14.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062021556
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062021556
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani Turun Kakolanmäen muutosprosessia kulttuuriperintönäkökulmasta. Alle kahden kilometrin päässä Turun kauppatorista sijaitsevalla noin kahdenkymmenen hehtaarin alueella Kakolanmäellä on toiminut vuosina 1853–2007 kolme vankilaa: Kakola eli keskusvankila, lääninvankila ja vankimielisairaala. Vankilat, henkilökunnan asuinrakennukset sekä puisto- ja viheralueet muodostavat merkittävän rakennushistoriallisen kokonaisuuden ja osan turkulaista paikallisidentiteettiä. Vankilatoiminnan päätyttyä alue ja sen tulevaisuus ovat herättäneet vilkasta keskustelua ja suuria tunteita. Vanhoille vankilarakennuksille on täytynyt löytää uudet käyttötarkoitukset ja koko alueelle on laadittu runsaasti uudisrakentamista sisältävä asemakaava. Useita vuosia tyhjillään olleilla vankilarakennuksilla on nykyisin uudet omistajat, rakennusten uudet pääasialliset käyttötarkoitukset on päätetty ja niiden kunnostaminen näihin tarkoituksiin on käynnissä tai osittain valmista.
Tutkin sitä, miten Kakolanmäki on tuotettu kulttuuriperinnöksi sen nyt kokeman perustavanlaatuisen muutoksen taitoskohdassa. Tutkimuskysymykseni on: Kuinka Kakolanmäki on tuotettu kulttuuriperinnöksi alueen muutosprosessissa vankilatoiminnan päättymisen jälkeisenä aikana alueen aktiivisten toimijoiden toimesta? Tutkimusaineisto koostuu 31.5.–19.12.2018 välisenä aikana toteutetuista kahdeksasta Kakolanmäen keskeisen toimijan teemahaastattelusta (näistä yksi sähköpostitiedonantona).
Aineisto on muodostettu etnografisin menetelmin puolistrukturoitua teemahaastattelua, kanssatutkijuuden periaatetta ja dialogista kenttämetodia käyttäen. Tutkielma noudattaa teoreettiselta viitekehykseltään hermeneuttista tutkimustapaa. Aineiston analyysimenetelmä on yhdistelmä hermeneutiikkaa, teemoittelua ja retorista diskurssianalyysia. Analyysia ohjaavat kulttuuriperintönäkökulma ja kulttuuriperinnöntutkimuksen teoriat.
Aineiston analyysi osoittaa, että Kakolanmäki on tuotettu kulttuuriperinnöksi sen muutosprosessissa monin tavoin, moniäänisesti ja useissa vaiheissa. Kulttuuriperinnön määrittelyä on tehty jatkokäytöistä päättämisessä ja käyttöjen arvioimisessa, alueen tyhjillään olon aikana omistajuuden vaihtuessa, uudelleen kaavoituksessa ja siinä yhteydessä suojelupäätösten tekemisessä sekä rakentamisen ja uusien toimintojen mäelle tuomisen yhteydessä. Aineistosta nousi esiin useita Kakolanmäen kulttuuriperintöarvoa rakentavia diskursseja, joista osan kaikki informantit jakoivat ja joista osaa hyödynnettiin keskenään vastakkaisten näkemysten perustelemisessa. Muutosprosessin aikana tapahtunut Kakolanmäen kulttuuriperinnöksi tuottaminen on ollut monimutkainen kokonaisuus. Sen lähempi tarkastelu tarjoaa kriittisen ymmärryksen siitä, mitä asioita Kakolanmäkeen liitettäviin nykyisiin mielikuviin on valikoitu mukaan ja mitä ei.
Tutkin sitä, miten Kakolanmäki on tuotettu kulttuuriperinnöksi sen nyt kokeman perustavanlaatuisen muutoksen taitoskohdassa. Tutkimuskysymykseni on: Kuinka Kakolanmäki on tuotettu kulttuuriperinnöksi alueen muutosprosessissa vankilatoiminnan päättymisen jälkeisenä aikana alueen aktiivisten toimijoiden toimesta? Tutkimusaineisto koostuu 31.5.–19.12.2018 välisenä aikana toteutetuista kahdeksasta Kakolanmäen keskeisen toimijan teemahaastattelusta (näistä yksi sähköpostitiedonantona).
Aineisto on muodostettu etnografisin menetelmin puolistrukturoitua teemahaastattelua, kanssatutkijuuden periaatetta ja dialogista kenttämetodia käyttäen. Tutkielma noudattaa teoreettiselta viitekehykseltään hermeneuttista tutkimustapaa. Aineiston analyysimenetelmä on yhdistelmä hermeneutiikkaa, teemoittelua ja retorista diskurssianalyysia. Analyysia ohjaavat kulttuuriperintönäkökulma ja kulttuuriperinnöntutkimuksen teoriat.
Aineiston analyysi osoittaa, että Kakolanmäki on tuotettu kulttuuriperinnöksi sen muutosprosessissa monin tavoin, moniäänisesti ja useissa vaiheissa. Kulttuuriperinnön määrittelyä on tehty jatkokäytöistä päättämisessä ja käyttöjen arvioimisessa, alueen tyhjillään olon aikana omistajuuden vaihtuessa, uudelleen kaavoituksessa ja siinä yhteydessä suojelupäätösten tekemisessä sekä rakentamisen ja uusien toimintojen mäelle tuomisen yhteydessä. Aineistosta nousi esiin useita Kakolanmäen kulttuuriperintöarvoa rakentavia diskursseja, joista osan kaikki informantit jakoivat ja joista osaa hyödynnettiin keskenään vastakkaisten näkemysten perustelemisessa. Muutosprosessin aikana tapahtunut Kakolanmäen kulttuuriperinnöksi tuottaminen on ollut monimutkainen kokonaisuus. Sen lähempi tarkastelu tarjoaa kriittisen ymmärryksen siitä, mitä asioita Kakolanmäkeen liitettäviin nykyisiin mielikuviin on valikoitu mukaan ja mitä ei.