Vastaanoton päättäminen monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla
Isoniemi, Aino-Liina (2019-06-04)
Vastaanoton päättäminen monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla
(04.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062021549
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062021549
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelun kohteena on lääkärin ja potilaan välinen vuorovaikutus lääkärin vastaanoton lopetusvaiheessa. Tutkielmani aineistona käytän Turun yliopiston Monikulttuuriset kohtaamiset lääkärin vastaanotolla -hankkeen videotallenteita, jotka on litteroitu keskustelunanalyyttisesti. Tutkielmani aineisto koostuu 20 vastaanotosta. Aineistoa on kymmeneltä eri lääkäriltä. Puolessa aineistosta lääkäri on ulkomaalaistaustainen ja puhuu suomea toisena kielenään ja potilas on äidinkieleltään suomenkielinen. Toisessa puolessa asetelma on päinvastainen.
Tavoitteenani on selvittää, millaisin sanallisin ja non-verbaalisin keinoin lääkärin vastaanotolla siirrytään vastaanoton lopetusvaiheeseen eli tehdään aloite vastaanoton päättämisestä. Selvitän myös, tekeekö päätösaloitteen lääkäri vai potilas, onko lääkärin tai potilaan kielellisellä ja kulttuurisella taustalla vaikutusta edellä mainittuihin seikkoihin ja päättyykö vastaanotto aina lääkärin ja potilaan yhteisymmärryksessä. Lisäksi tarkastelen, millaisia keinoja lopetusvaiheessa hyödynnetään vastaanoton pikaisemman päätöksen saavuttamiseksi. Hyödynnän tutkielmassani keskustelunanalyyttista metodia.
Vaikka tutkielmassa käytettävä aineisto on suppea ja keskityn aineiston laadulliseen tarkasteluun, kuvaa tutkielma kattavasti erilaisia vastaanoton päättämiskeinoja. Tutkimukseni perusteella vastaanoton lopetusvaiheen aloittavana osapuolena toimii useimmiten lääkäri. Sekä ulkomaalaistaustainen että äidinkieleltään suomenkielinen lääkäri aloittaa lopetusvaiheen joko verbaalisella lopetusvuorolla tai suuntaamalla kehonsa reseptien ja lähetteiden kirjoittamisen jälkeen kohti potilasta. Lopetusvuorossa suositaan usein vastaanoton summaavaa proadjektiivia tämmönen ja semmosta tai hoito- ja toimintaohjeiden lyhyttä kertaamista. Aineistossa esiintyy myös toteavia ”ei sitten muuta” -lopetusvuoroja sekä kysymysmuotoisia ”oliko vielä kysyttävää” -vuoroja. Kysymysmuotoisia lopetusvuoroja esiintyy ainoastaan ulkomaalaistaustaisen lääkärin vastaanotolla. Tämä onkin huomattavin ulkomaalaistaustaisen ja äidinkieleltään suomenkielisen lääkärin lopetusvuoroja erottava tekijä. Vastaanoton päättymistä nopeuttaakseen lääkärit ajoittain vähentävät suoran katsekontaktin luomista potilaaseen ja vastaavat potilaan vuoroihin lähes pelkillä minimipalautteilla.
Tämän tutkimuksen perusteella monikulttuuristen lääkärin vastaanottojen lopetusvaiheet ovat useimmiten ilmapiiriltään avoimia potilaan esittämiä tarkentavia kysymyksiä varten. Ilmapiirin avoimuus on tärkeää, jotta hoito-ohjeet eivät jää potilaalle epäselviksi ja vastaanotto voi päättyä lääkärin ja potilaan yhteisymmärryksessä. Vastaanottojen lopetusvaiheiden tutkimista on syytä jatkaa, jotta saadaan selville lääkärin ja potilaan välisen vuorovaikutuksen ja lääkärin työskentelyn kannalta tehokkaimmat vastaanoton päättämiskeinot.
Tavoitteenani on selvittää, millaisin sanallisin ja non-verbaalisin keinoin lääkärin vastaanotolla siirrytään vastaanoton lopetusvaiheeseen eli tehdään aloite vastaanoton päättämisestä. Selvitän myös, tekeekö päätösaloitteen lääkäri vai potilas, onko lääkärin tai potilaan kielellisellä ja kulttuurisella taustalla vaikutusta edellä mainittuihin seikkoihin ja päättyykö vastaanotto aina lääkärin ja potilaan yhteisymmärryksessä. Lisäksi tarkastelen, millaisia keinoja lopetusvaiheessa hyödynnetään vastaanoton pikaisemman päätöksen saavuttamiseksi. Hyödynnän tutkielmassani keskustelunanalyyttista metodia.
Vaikka tutkielmassa käytettävä aineisto on suppea ja keskityn aineiston laadulliseen tarkasteluun, kuvaa tutkielma kattavasti erilaisia vastaanoton päättämiskeinoja. Tutkimukseni perusteella vastaanoton lopetusvaiheen aloittavana osapuolena toimii useimmiten lääkäri. Sekä ulkomaalaistaustainen että äidinkieleltään suomenkielinen lääkäri aloittaa lopetusvaiheen joko verbaalisella lopetusvuorolla tai suuntaamalla kehonsa reseptien ja lähetteiden kirjoittamisen jälkeen kohti potilasta. Lopetusvuorossa suositaan usein vastaanoton summaavaa proadjektiivia tämmönen ja semmosta tai hoito- ja toimintaohjeiden lyhyttä kertaamista. Aineistossa esiintyy myös toteavia ”ei sitten muuta” -lopetusvuoroja sekä kysymysmuotoisia ”oliko vielä kysyttävää” -vuoroja. Kysymysmuotoisia lopetusvuoroja esiintyy ainoastaan ulkomaalaistaustaisen lääkärin vastaanotolla. Tämä onkin huomattavin ulkomaalaistaustaisen ja äidinkieleltään suomenkielisen lääkärin lopetusvuoroja erottava tekijä. Vastaanoton päättymistä nopeuttaakseen lääkärit ajoittain vähentävät suoran katsekontaktin luomista potilaaseen ja vastaavat potilaan vuoroihin lähes pelkillä minimipalautteilla.
Tämän tutkimuksen perusteella monikulttuuristen lääkärin vastaanottojen lopetusvaiheet ovat useimmiten ilmapiiriltään avoimia potilaan esittämiä tarkentavia kysymyksiä varten. Ilmapiirin avoimuus on tärkeää, jotta hoito-ohjeet eivät jää potilaalle epäselviksi ja vastaanotto voi päättyä lääkärin ja potilaan yhteisymmärryksessä. Vastaanottojen lopetusvaiheiden tutkimista on syytä jatkaa, jotta saadaan selville lääkärin ja potilaan välisen vuorovaikutuksen ja lääkärin työskentelyn kannalta tehokkaimmat vastaanoton päättämiskeinot.