Maagisesta rajapuusta kodin symboliksi : pihlajan rooli suomalaisessa kansanperinteessä suhteessa naiseuteen
Drischenko, Maiju (2019-06-18)
Maagisesta rajapuusta kodin symboliksi : pihlajan rooli suomalaisessa kansanperinteessä suhteessa naiseuteen
(18.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062421710
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062421710
Tiivistelmä
Suomalaisille pihlaja on kauneudestaan tunnettu pihapuu, jolla on ollut suuri merkitys myös loitsu- ja taikaperinteessä. Siihen liittyvä folkloristinen tutkimus on kuitenkin ollut melko kapea-alaista, ja sitä on tarkasteltu lähinnä puun pyhyyden ja Ukon puolison Raunin kautta. Tässä tutkimuksessa käsittelen pihlajan roolia suomalaisessa kansanperinteessä niin riittiperinteen maagisena puuna kuin 1990-luvun suomalaisten mielikuvissa, sekä erityisesti näiden kytkeytymistä naiseuden representaatioihin. Tutkin, miten pihlajaa on eri yhteyksissä käytetty ja millaisia mielikuvia siihen on liitetty, sekä miten puulle annetut merkitykset ja niiden heijastamat naiseuden representaatiot ovat muuttuneet.
Tutkimukseni aineisto koostuu SKVR:n riittiteksteistä ja vuonna 1995 kootun Puut kansanperinteessä -keruun vastauksista. Keskeisiä teoreettisia näkökohtia tutkimuksessani ovat käsitys sukupuolesta kulttuurisesti ja erilaisin teoin tuotettuna ilmiönä sekä liminaalisuuden käsite. Metodologinen lähtökohtani on hermeneutiikassa, ja lähestyn aineistoani lähiluvun ja teemoittelun avulla.
Tutkimuksessani ilmeni, että pihlajaan liitetyt mielikuvat ovat muuttuneet ratkaisevasti 1900-luvun lopulle tultaessa. Riittiperinteessä pihlajaa on käytetty niin parantamiseen, suojaamiseen kuin tuonpuoleisten voimien komentamiseenkin. Pihlajan muodolla on selvä yhteys siihen, miten sen voiman on ajateltu vaikuttavan, ja puuta on hyödynnetty riittiperinteessä pitkälti samaan tapaan ja samoissa yhteyksissä kuin naisen väkeä. Sekä pihlaja että nainen on myös mielletty liminaaleiksi olennoiksi, jotka kuuluvat niin tähän maailmaan kuin tuonpuoleiseenkin.
Modernien ihmisten mielissä pihlaja on suurimmalta osin menettänyt maagisen merkityksensä, ja puu yhdistyy ennen kaikkea kotiin, mikä näkyy erityisesti pihapihlajan mieltämisessä pyhäksi. Pihlajaan liitetyistä mielikuvista kaikuu selvästi sotien jälkeen vallalla olleen kotikultin ja taiteen vaikutus. Yleisesti naiselliseksi miellettynä puuna se heijastaa vanhankantaisia käsityksiä naisesta joko morsiamena tai äitinä, miehen näkökulmasta määritettynä ja kotiin kuuluvana olentona.
Tutkimukseni aineisto koostuu SKVR:n riittiteksteistä ja vuonna 1995 kootun Puut kansanperinteessä -keruun vastauksista. Keskeisiä teoreettisia näkökohtia tutkimuksessani ovat käsitys sukupuolesta kulttuurisesti ja erilaisin teoin tuotettuna ilmiönä sekä liminaalisuuden käsite. Metodologinen lähtökohtani on hermeneutiikassa, ja lähestyn aineistoani lähiluvun ja teemoittelun avulla.
Tutkimuksessani ilmeni, että pihlajaan liitetyt mielikuvat ovat muuttuneet ratkaisevasti 1900-luvun lopulle tultaessa. Riittiperinteessä pihlajaa on käytetty niin parantamiseen, suojaamiseen kuin tuonpuoleisten voimien komentamiseenkin. Pihlajan muodolla on selvä yhteys siihen, miten sen voiman on ajateltu vaikuttavan, ja puuta on hyödynnetty riittiperinteessä pitkälti samaan tapaan ja samoissa yhteyksissä kuin naisen väkeä. Sekä pihlaja että nainen on myös mielletty liminaaleiksi olennoiksi, jotka kuuluvat niin tähän maailmaan kuin tuonpuoleiseenkin.
Modernien ihmisten mielissä pihlaja on suurimmalta osin menettänyt maagisen merkityksensä, ja puu yhdistyy ennen kaikkea kotiin, mikä näkyy erityisesti pihapihlajan mieltämisessä pyhäksi. Pihlajaan liitetyistä mielikuvista kaikuu selvästi sotien jälkeen vallalla olleen kotikultin ja taiteen vaikutus. Yleisesti naiselliseksi miellettynä puuna se heijastaa vanhankantaisia käsityksiä naisesta joko morsiamena tai äitinä, miehen näkökulmasta määritettynä ja kotiin kuuluvana olentona.