Toimialajärjestön puitteissa käytävä yritysten välinen tietojenvaihto
Katila, Karoliina (2019-06-12)
Toimialajärjestön puitteissa käytävä yritysten välinen tietojenvaihto
Katila, Karoliina
(12.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062722237
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062722237
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee toimialajärjestön puitteissa toteutettavaa yritysten välistä tietojenvaihtoa ja selvittää kilpailunrajoituskiellon soveltamista tähän. Lisäksi tutkielmassa selvitetään toimialajärjestön puitteissa harjoitetusta kielletystä tietojenvaihdosta seuraavan vastuun jakautumista toimialajärjestön ja sen jäsenten välillä. Tutkielma on merkityksellinen erityisesti kilpailuviranomaisen tiukentuneen lähestymistavan vuoksi, kun kyse on kilpailulainsäädännön täytäntöönpanosta toimialajärjestöjä ja niiden jäseniä kohtaan. Lisäksi toimialayhdistysten seuraamuksiin ja niiden jäsenyritysten vastuuseen on odotettavissa muutoksia alkuvuoteen 2021 mennessä.
Tutkielma keskittyy niihin kilpailuoikeudellisiin haasteisiin, joita tietojenvaihdon arvioinnin monitahoisuus aiheuttaa. Haasteita liittyy toimialajärjestön vakiintuneiden tehtävien, kuten markkinatietojen keräämisen ja levittämisen toteuttamisesta, sekä sen toiminnasta seuraavista mahdollisuuksista kilpailijoiden välisiin tapaamisiin.
Tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, voimassa olevaa oikeutta tutkiva. Tutkielmassa on hyödynnetty myös kilpailuoikeudelle tyypillistä oikeustaloustieteellistä näkökulmaa. Tutkielma käsittelee kilpailijoiden välistä tietojenvaihtoa Euroopan unionin tuomioistuinratkaisujen kautta, joissa tietojenvaihtoa koskevat arviointiperiaatteet ovat kehittyneet.
Tutkielmassa osoitetaan, että sellaisen tiedon vaihtaminen, joka on riittävällä tavalla aggregoitu ja josta ei ole mahdollista tunnistaa yksittäistä yritystä, ei lähtökohtaisesti ole kilpailuoikeudellisesti ongelmallista. Toimialajärjestön toteuttaman tietojenvaihdon avulla on mahdollista käyttää kilpailurikkomuksen riskiä alentavia tekijöitä, kuten tietojen yhdistämistä ja laajempaa julkaisemista. Toisaalta toimialajärjestön kilpailurikkomuksen myös tietojenvaihdon kohdalla voidaan vakavasti haitata kilpailua, koska sillä voidaan vaikuttaa koko toimialan käyttäytymiseen.
Koska yritysten yhteenliittymät ja siten myös toimialajärjestöt kuuluvat kilpailusääntöjen alaisuuteen, niitä voidaan sakottaa kaikista niiden tekemistä kilpailulainsäädännön rikkomuksista, vaikka sakot määrättäisiin myös yhteenliittymän jäsenille yksilöllisesti. Yhteenliittymiin on sovellettava kilpailusääntöjä jo pelkästään sen estämiseksi, etteivät jäsenyritykset pysty välttämään kilpailuoikeudellista valvontaa toimimalla yhdistyksen välityksellä. Toimialajärjestö voi olla vastuussa kilpailuoikeudellisesta rikkomuksesta jäsentensä rinnalla, jos sillä on erillinen rooli laittomassa toiminnassa. Koska yhdistykset eivät yleensä ole itse aktiivisia toimijoita markkinoilla, seuraamusmaksun perustana oleva yhdistysten liikevaihto, joka koostuu lähinnä vain jäsenmaksuista, on yleensä olematon ja sen jäsenelle määrättävä seuraamusmaksu huomattavasti tuntuvampi. EU direktiivin myötä toimialajärjestöjen seuraamusmaksut sekä jäsenten vastuuriski kilpailunvastaisista käytännöistä tulevat merkittävästi kasvamaan.
Tutkielma keskittyy niihin kilpailuoikeudellisiin haasteisiin, joita tietojenvaihdon arvioinnin monitahoisuus aiheuttaa. Haasteita liittyy toimialajärjestön vakiintuneiden tehtävien, kuten markkinatietojen keräämisen ja levittämisen toteuttamisesta, sekä sen toiminnasta seuraavista mahdollisuuksista kilpailijoiden välisiin tapaamisiin.
Tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, voimassa olevaa oikeutta tutkiva. Tutkielmassa on hyödynnetty myös kilpailuoikeudelle tyypillistä oikeustaloustieteellistä näkökulmaa. Tutkielma käsittelee kilpailijoiden välistä tietojenvaihtoa Euroopan unionin tuomioistuinratkaisujen kautta, joissa tietojenvaihtoa koskevat arviointiperiaatteet ovat kehittyneet.
Tutkielmassa osoitetaan, että sellaisen tiedon vaihtaminen, joka on riittävällä tavalla aggregoitu ja josta ei ole mahdollista tunnistaa yksittäistä yritystä, ei lähtökohtaisesti ole kilpailuoikeudellisesti ongelmallista. Toimialajärjestön toteuttaman tietojenvaihdon avulla on mahdollista käyttää kilpailurikkomuksen riskiä alentavia tekijöitä, kuten tietojen yhdistämistä ja laajempaa julkaisemista. Toisaalta toimialajärjestön kilpailurikkomuksen myös tietojenvaihdon kohdalla voidaan vakavasti haitata kilpailua, koska sillä voidaan vaikuttaa koko toimialan käyttäytymiseen.
Koska yritysten yhteenliittymät ja siten myös toimialajärjestöt kuuluvat kilpailusääntöjen alaisuuteen, niitä voidaan sakottaa kaikista niiden tekemistä kilpailulainsäädännön rikkomuksista, vaikka sakot määrättäisiin myös yhteenliittymän jäsenille yksilöllisesti. Yhteenliittymiin on sovellettava kilpailusääntöjä jo pelkästään sen estämiseksi, etteivät jäsenyritykset pysty välttämään kilpailuoikeudellista valvontaa toimimalla yhdistyksen välityksellä. Toimialajärjestö voi olla vastuussa kilpailuoikeudellisesta rikkomuksesta jäsentensä rinnalla, jos sillä on erillinen rooli laittomassa toiminnassa. Koska yhdistykset eivät yleensä ole itse aktiivisia toimijoita markkinoilla, seuraamusmaksun perustana oleva yhdistysten liikevaihto, joka koostuu lähinnä vain jäsenmaksuista, on yleensä olematon ja sen jäsenelle määrättävä seuraamusmaksu huomattavasti tuntuvampi. EU direktiivin myötä toimialajärjestöjen seuraamusmaksut sekä jäsenten vastuuriski kilpailunvastaisista käytännöistä tulevat merkittävästi kasvamaan.