Ikäneuvolan ja siellä saadun palveluohjauksen merkitys ikääntyneen itsenäiselle selviytymiselle
Heikkinen, Petraliina (2019-06-19)
Ikäneuvolan ja siellä saadun palveluohjauksen merkitys ikääntyneen itsenäiselle selviytymiselle
(19.06.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062822304
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062822304
Tiivistelmä
Vanhuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevia on Suomessa reilu miljoona henkilöä ja määrän odotetaan kasvavan. Suurin osa heistä asuu ja haluaa asua itsenäisesti kotona. Itsenäisen elämisen sekä toimintakyvyn tukeminen on yksi tärkeimmistä terveydenhuollon toimista. Terveydenhuolto voi sairauksia ja niiden riskitekijöitä tunnistamalla sekä tiedon ja taitojen lisäämisen avulla edistää ikääntyneiden terveellisiä elintapoja ja palveluohjauksen keinoin mahdollistaa oikea-aikaisen avun saannin. Ikäneuvolatoiminta on yksi ikääntyneen itsenäiseen selviytymiseen ja sen tukemiseen tähtäävä terveydenhuollon palvelumuoto.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata fenomenologisella lähestymistavalla, mikä merkitys varsinaissuomalaisella ikäneuvolalla ja siellä saadulla palveluohjauksella oli 70-vuotiaiden palvelunkäyttäjien itsenäiselle selviytymiselle. Tutkimuksessa haastateltiin 70-vuotiaita ikäneuvolan asiakkaita (N = 14) teemahaastattelun avulla heidän itsenäisestä selviytymisestä sekä kokemuksista ikäneuvolasta. Laadullinen aineisto analysoitiin temaattisella analyysimenetelmällä.
Iäkkäät kuvasivat itsenäisen selviytymisen muodostuvan kolmesta osa-alueesta: 1) selviytymisestä yksin tai yhdessä, 2) omaan elämään liittyvien asioiden hoidosta sekä 3) fyysisestä ja psyykkisestä toimintakyvystä. Ikäneuvolan merkityksestä ikääntyneille muodostui 5 teemaa: 1) tiedon lähde, 2) terveydenhoidollinen merkitys, 3) merkitys avun saamiselle, 4) henkinen tuki ja 5) yhteiskunnallinen merkitys. Ikääntyneiden tarpeet liittyivät 1) ikäneuvolan ajankohtaisuuteen, 2) itsenäisen selviytymisen ylläpitämiseen, 3) säännöllisesti saatavaan terveydenhoitoon sekä 4) turvalliseen tulevaisuuteen. Ikääntyneiden mukaan ikäneuvolaa tulisi kehittää lisäämällä neuvontaa, ottamalla verkosto ja kotikäynnit mukaan avuntarpeen kartoitukseen, käyntien jatkumisella, ikäneuvolan ja käyntien tarvelähtöisyydellä sekä luomalla palveluohjaukselle oma fyysinen paikka. Tutkimukseen osallistujat kokivat yleisesti olevansa vielä hyväkuntoisia sekä itsenäisesti selviytyviä ikääntyneitä. Ikäneuvolakäynnin tarpeellisuutta ei kuitenkaan väheksytty, sillä ikääntyneet kokivat olevansa terveydeltään, toimintakyvyltään sekä aktiivisuudeltaa hyvin erilaisia. Avun tarvitsijoita oli ikäryhmässä paljon ja ikäneuvolan avulla näitä avun tarvitsijoita kyettiin ikääntyneiden mukaan tunnistamaan. Ikäneuvolan asema erityisesti yksinäisten ja sosiaalisesti eristäytyneiden apuna ja verkostona tunnistettiin.
Tutkimus antaa tietoa ikäneuvolan toiminnan ja asiakaskeskeisen palveluohjauksen käytön perustelemiseen ja kehittämiseen. Tutkimuksen avulla toimintaa voidaan kehittää vastaamaan ikääntyneiden tarpeisiin vielä paremmin. Tämä auttaa ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä, edistämisessä sekä itsenäisen selviytymisen tukemisessa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata fenomenologisella lähestymistavalla, mikä merkitys varsinaissuomalaisella ikäneuvolalla ja siellä saadulla palveluohjauksella oli 70-vuotiaiden palvelunkäyttäjien itsenäiselle selviytymiselle. Tutkimuksessa haastateltiin 70-vuotiaita ikäneuvolan asiakkaita (N = 14) teemahaastattelun avulla heidän itsenäisestä selviytymisestä sekä kokemuksista ikäneuvolasta. Laadullinen aineisto analysoitiin temaattisella analyysimenetelmällä.
Iäkkäät kuvasivat itsenäisen selviytymisen muodostuvan kolmesta osa-alueesta: 1) selviytymisestä yksin tai yhdessä, 2) omaan elämään liittyvien asioiden hoidosta sekä 3) fyysisestä ja psyykkisestä toimintakyvystä. Ikäneuvolan merkityksestä ikääntyneille muodostui 5 teemaa: 1) tiedon lähde, 2) terveydenhoidollinen merkitys, 3) merkitys avun saamiselle, 4) henkinen tuki ja 5) yhteiskunnallinen merkitys. Ikääntyneiden tarpeet liittyivät 1) ikäneuvolan ajankohtaisuuteen, 2) itsenäisen selviytymisen ylläpitämiseen, 3) säännöllisesti saatavaan terveydenhoitoon sekä 4) turvalliseen tulevaisuuteen. Ikääntyneiden mukaan ikäneuvolaa tulisi kehittää lisäämällä neuvontaa, ottamalla verkosto ja kotikäynnit mukaan avuntarpeen kartoitukseen, käyntien jatkumisella, ikäneuvolan ja käyntien tarvelähtöisyydellä sekä luomalla palveluohjaukselle oma fyysinen paikka. Tutkimukseen osallistujat kokivat yleisesti olevansa vielä hyväkuntoisia sekä itsenäisesti selviytyviä ikääntyneitä. Ikäneuvolakäynnin tarpeellisuutta ei kuitenkaan väheksytty, sillä ikääntyneet kokivat olevansa terveydeltään, toimintakyvyltään sekä aktiivisuudeltaa hyvin erilaisia. Avun tarvitsijoita oli ikäryhmässä paljon ja ikäneuvolan avulla näitä avun tarvitsijoita kyettiin ikääntyneiden mukaan tunnistamaan. Ikäneuvolan asema erityisesti yksinäisten ja sosiaalisesti eristäytyneiden apuna ja verkostona tunnistettiin.
Tutkimus antaa tietoa ikäneuvolan toiminnan ja asiakaskeskeisen palveluohjauksen käytön perustelemiseen ja kehittämiseen. Tutkimuksen avulla toimintaa voidaan kehittää vastaamaan ikääntyneiden tarpeisiin vielä paremmin. Tämä auttaa ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä, edistämisessä sekä itsenäisen selviytymisen tukemisessa.