Kuulopuhetodistelun hyödyntäminen rikosprosessissa
Päivärinta, Larissa (2019-07-30)
Kuulopuhetodistelun hyödyntäminen rikosprosessissa
(30.07.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019073123331
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019073123331
Tiivistelmä
Kuulopuhetodistelun käyttämisestä todistuskeinona rikosprosessissa ei ole säännelty kansallisessa lainsäädännössä. Asianosaiset voivat vapaan todistusteorian mukaisesti nimetä rikosasiassa haluamaansa todistelua, joten lähtökohtana myös kuulopuhetodistelun osalta on, että sen esittäminen on sallittua. Kuulopuhetodistelun hyödyntämistä vastaan puhuu ennen kaikkea sen epäluotettavuus ja se, ettei syytetyn vastakuulusteluoikeus täysin toteudu. Tarkastelen OTM-tutkielmassani tekijöitä, jotka voivat estää kuulopuhetodistelun hyödyntämisen näyttönä. Tämän lainopillisen tutkielman tarkoituksena on selventää kuulopuhetodistelun asemaa oikeusjärjestyksessämme. Tarkastelukulmani on perus- ja ihmisoikeuslähtöinen ja tulkinta-apua olen hakenut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Lisäksi olen peilannut romaanis-germaanista todistusoikeutta angloamerikkalaiseen todistusoikeuteen, jossa kuulopuhetodistelun kielto on vahvasti voimassa.
Kansallisesti tuomioistuin voi ensinnäkin rajoittaa todistelua todistelun luotettavuuden ja prosessiekonomian toteutumisen turvaamiseksi. Kuulopuhetodistelu on torjuttava, jos on esitettävissä luotettavammin keinoin. Toisekseen todistamiskiellot ja lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämiskielto rajoittavat vapaata todistelua. Jos kuulopuhetodistelua on esitetty todistamiskieltoa rikkoen, on se jo sen luonteen takia hyödyntämis- tai käyttökiellossa. Tuomioistuimella on lisäksi mahdollisuus asettaa lainvastaisesti hankittu todiste, myös kuulopuhetodiste, hyödyntämiskieltoon. Todistamiskieltojen osalta tärkeimpänä lähdeteoksena on ollut Lauri Hormian tutkimus ”Todistamiskielloista rikosprosessissa 1 ja 2”. Kuulopuhetodistelun luotettavuuden arviointi on haastavaa mm. vastakuulusteluoikeuden puuttumisen takia. Vastakuulusteluoikeuden puuttuminen ei kuitenkaan tee koko oikeudenkäyntiä epäoikeudenmukaiseksi, eikä oikeuta hylkäämään todistetta sillä perusteella. Kontradiktorisuusvaje aiheuttaa tuomioistuimelle kuitenkin velvoitteen arvioida näyttöä erityisen huolellisesti. Syyttömyyttä tukevana kuulopuhetodistelu voidaan yleisesti hyödyntää.
Kansallisesti tuomioistuin voi ensinnäkin rajoittaa todistelua todistelun luotettavuuden ja prosessiekonomian toteutumisen turvaamiseksi. Kuulopuhetodistelu on torjuttava, jos on esitettävissä luotettavammin keinoin. Toisekseen todistamiskiellot ja lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämiskielto rajoittavat vapaata todistelua. Jos kuulopuhetodistelua on esitetty todistamiskieltoa rikkoen, on se jo sen luonteen takia hyödyntämis- tai käyttökiellossa. Tuomioistuimella on lisäksi mahdollisuus asettaa lainvastaisesti hankittu todiste, myös kuulopuhetodiste, hyödyntämiskieltoon. Todistamiskieltojen osalta tärkeimpänä lähdeteoksena on ollut Lauri Hormian tutkimus ”Todistamiskielloista rikosprosessissa 1 ja 2”. Kuulopuhetodistelun luotettavuuden arviointi on haastavaa mm. vastakuulusteluoikeuden puuttumisen takia. Vastakuulusteluoikeuden puuttuminen ei kuitenkaan tee koko oikeudenkäyntiä epäoikeudenmukaiseksi, eikä oikeuta hylkäämään todistetta sillä perusteella. Kontradiktorisuusvaje aiheuttaa tuomioistuimelle kuitenkin velvoitteen arvioida näyttöä erityisen huolellisesti. Syyttömyyttä tukevana kuulopuhetodistelu voidaan yleisesti hyödyntää.