Hallintoprosessin yleinen valituslupajärjestelmä yksilön oikeusturvan kannalta
Toiviainen, Eetu (2019-05-28)
Hallintoprosessin yleinen valituslupajärjestelmä yksilön oikeusturvan kannalta
Toiviainen, Eetu
(28.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080823721
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080823721
Tiivistelmä
Oikeus hakea muutosta on perustuslain takaama oikeusturvan tae. Euroopan ihmisoikeussopimus takaa puolestaan jokaiselle oikeuden oikeudenmukaiseen, tuomioistuimessa tapahtuvaan oikeudenkäyntiin. Tutkielman aiheena on korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttöön otettavan yleisen valituslupajärjestelmän arvioiminen yksilön oikeusturvan kannalta. Tutkielma käsittelee jatkovalitusoikeutta osana yksilön hallintoprosessuaalista oikeusturvaa ja tämän oikeuden rajoittamista suhteessa perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen asettamiin oikeusturvavaatimuksiin. Hallintoprosessuaalista oikeusturvaa lähestytään tutkielmassa kokonaisuutena, jolloin huomioon otetaan myös jatkovalitusoikeutta edeltävien oikeusturvakeinojen merkitys. Keskeinen tutkimuskysymys on, onko yleisen valituslupajärjestelmän käyttöönotto hallintoprosessissa yhdenmukaista perusoikeuksien ja ihmisoikeusvelvoitteiden asettamien oikeusturvavaatimusten kanssa. Arvioinnin kohteena on myös se, tulisiko korkeimman hallinto-oikeuden soveltamia valituslupaperusteita tai valitusluparatkaisujen perustelemiseen liittyviä käytäntöjä muuttaa jotenkin.
Suomalaiselle hallintoprosessille on vuosikymmenten ajan ollut ominaista se, että hallinto-oikeuksien päätöksistä on saanut vapaasti valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ellei erikseen ole toisin säädetty. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä eduskunnan käsiteltävänä oleva laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa tulee voimaan astuessaan kumoamaan tämän pääsäännön. Tutkielmassa hyödynnetään pääosin lainopillista metodia, mutta tutkielmassa on myös joitakin oikeusvertailevalle tutkimukselle luonteenomaisia piirteitä, sekä tulevaisuuden lainsäädäntöratkaisuja arvioivia de lege ferenda -näkökohtia. Kotimainen ja ulkomainen hallintoprosessia käsittelevä oikeuskirjallisuus, lainsäädäntö esitöineen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö muodostavat keskeisimmän osan työn lähdemateriaalista.
Työn lopputulema on se, että kansallinen perustuslaki tai Euroopan ihmisoikeussopimus ja sitä koskeva tulkintakäytäntö eivät aseta estettä yleisen valituslupajärjestelmän käyttöönotolle hallintoprosessissa. Perusoikeuksia koskeva tulkintakäytäntö huomioon ottaen on kuitenkin jatkossakin tarpeellista kyetä tekemään perusteltuja poikkeuksia tästä pääsäännöstä. Valituslupaperusteiden uudelleen muotoiluun ei ole tarvetta, kunhan alemman asteisten hallintotuomioistuinten laadukas toiminta varmistetaan riittävin resurssein. Valitusluparatkaisujen perustelemiseen voitaisiin tehdä joitakin rajoitettuja poikkeuksia, kun kyseessä on EU-oikeuden tulkintaa koskeva tilanne, joka edellyttäisi ennakkoratkaisupyynnön tekemistä Euroopan unionin tuomioistuimelle.
Suomalaiselle hallintoprosessille on vuosikymmenten ajan ollut ominaista se, että hallinto-oikeuksien päätöksistä on saanut vapaasti valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ellei erikseen ole toisin säädetty. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä eduskunnan käsiteltävänä oleva laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa tulee voimaan astuessaan kumoamaan tämän pääsäännön. Tutkielmassa hyödynnetään pääosin lainopillista metodia, mutta tutkielmassa on myös joitakin oikeusvertailevalle tutkimukselle luonteenomaisia piirteitä, sekä tulevaisuuden lainsäädäntöratkaisuja arvioivia de lege ferenda -näkökohtia. Kotimainen ja ulkomainen hallintoprosessia käsittelevä oikeuskirjallisuus, lainsäädäntö esitöineen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö muodostavat keskeisimmän osan työn lähdemateriaalista.
Työn lopputulema on se, että kansallinen perustuslaki tai Euroopan ihmisoikeussopimus ja sitä koskeva tulkintakäytäntö eivät aseta estettä yleisen valituslupajärjestelmän käyttöönotolle hallintoprosessissa. Perusoikeuksia koskeva tulkintakäytäntö huomioon ottaen on kuitenkin jatkossakin tarpeellista kyetä tekemään perusteltuja poikkeuksia tästä pääsäännöstä. Valituslupaperusteiden uudelleen muotoiluun ei ole tarvetta, kunhan alemman asteisten hallintotuomioistuinten laadukas toiminta varmistetaan riittävin resurssein. Valitusluparatkaisujen perustelemiseen voitaisiin tehdä joitakin rajoitettuja poikkeuksia, kun kyseessä on EU-oikeuden tulkintaa koskeva tilanne, joka edellyttäisi ennakkoratkaisupyynnön tekemistä Euroopan unionin tuomioistuimelle.