Julkisten menojen kerroinvaikutus Suomessa : Empiirinen analyysi suhdanteiden vaikutuksista kertoimen suuruuteen
Mentula, Simo (2019-08-05)
Julkisten menojen kerroinvaikutus Suomessa : Empiirinen analyysi suhdanteiden vaikutuksista kertoimen suuruuteen
Mentula, Simo
(05.08.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019081624411
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019081624411
Tiivistelmä
Julkisten menojen kerroinvaikutus esiintyi taloustieteen tutkimuskirjallisuudessa ensimmäisen kerran 1930-luvulla. Julkisten menojen lisäys kasvattaa kokonaiskysyntää ja menolisäyksen myötä talous reagoi siten, että kokonaistuotannon muutos voi olla joko alkuperäistä menolisäystä pienempi tai suurempi. Keynesiläisten teorioiden mukaan julkisten menojen lisäystä voidaan käyttää tehokkaana keinona kokonaistuotannon kasvattamiseksi. Uusklassisten teorioiden valossa julkisten menojen kasvattaminen on tehotonta, sillä julkisten menojen lisäys syrjäyttää yksityistä kulutusta. Uudempien teorioiden perusteella julkisten menojen kasvattamisen tehokkuus riippuu talouden suhdanteista sekä rahapolitiikan tilasta. Valtiot voivat pyrkiä suhdanteiden tasaamiseen joko raha- tai finanssipolitiikan avulla. Koska Suomi kuuluu rahaliittoon, finanssipolitiikka eli julkisten menojen ja verotuksen säätely ovat ainoat keinot suhdanteita tasaavan politiikan harjoittamiseksi. Samasta syystä finanssipolitiikan voidaan uskoa olevan tehokasta, sillä julkisten menojen kasvattaminen Suomessa ei vaikuta euron valuuttakurssiin.
Tutkielman empiirisessä osuudessa estimoidaan julkisten menojen kerroin suomalaiselle aineistolle matala- ja korkeasuhdanteessa. Aineistoina käytetään Tilastokeskuksen neljännesvuositilinpidon- sekä julkisen talouden -aikasarjoja. Estimoinnissa hyödynnetään Jordàn (2005) esittämää lokaalien projektioiden menetelmää. Menetelmää ei ole aikaisemmin sovellettu suomalaisella aineistolla finanssipolitiikkaa tutkivassa empiirisessä kirjallisuudessa. Tuloksia verrataan aikaisempiin Suomalaisilla aineistoilla toteutettuihin tutkimuksiin, jotka hyödyntävät vektoriautoregressiivisiä malleja.
Tulosten perusteella julkisten menojen lisäys on huomattavan tehokasta silloin, kun Suomen talous on matalasuhdanteessa. Empiirisen analyysin perusteella julkisten menojen kerroin on matalasuhdanteessa 1.25 – 2 välillä. Tulosten perusteella on uskottavaa, että kerroin on suurempi silloin, kun talous on erityisen syvässä taantumassa. Korkeasuhdanteessa julkisten menojen lisäyksen havaittiin vaikuttavan talouskasvuun negatiivisesti. Empiiristen tulosten valossa näyttää siis siltä, että suhdanteita kannattaa tasata matalasuhdanteessa, jos siihen on julkisella taloudella varaa. Korkeasuhdanteessa julkisia menoja kannattaa hillitä ja menojen hillitseminen voi edistää talouskasvua. Tuloksiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella, sillä julkisten menojen kertoimen kausaalinen estimointi on erityisen haasteellista Suomalaisilla aineistoilla.
Tutkielman empiirisessä osuudessa estimoidaan julkisten menojen kerroin suomalaiselle aineistolle matala- ja korkeasuhdanteessa. Aineistoina käytetään Tilastokeskuksen neljännesvuositilinpidon- sekä julkisen talouden -aikasarjoja. Estimoinnissa hyödynnetään Jordàn (2005) esittämää lokaalien projektioiden menetelmää. Menetelmää ei ole aikaisemmin sovellettu suomalaisella aineistolla finanssipolitiikkaa tutkivassa empiirisessä kirjallisuudessa. Tuloksia verrataan aikaisempiin Suomalaisilla aineistoilla toteutettuihin tutkimuksiin, jotka hyödyntävät vektoriautoregressiivisiä malleja.
Tulosten perusteella julkisten menojen lisäys on huomattavan tehokasta silloin, kun Suomen talous on matalasuhdanteessa. Empiirisen analyysin perusteella julkisten menojen kerroin on matalasuhdanteessa 1.25 – 2 välillä. Tulosten perusteella on uskottavaa, että kerroin on suurempi silloin, kun talous on erityisen syvässä taantumassa. Korkeasuhdanteessa julkisten menojen lisäyksen havaittiin vaikuttavan talouskasvuun negatiivisesti. Empiiristen tulosten valossa näyttää siis siltä, että suhdanteita kannattaa tasata matalasuhdanteessa, jos siihen on julkisella taloudella varaa. Korkeasuhdanteessa julkisia menoja kannattaa hillitä ja menojen hillitseminen voi edistää talouskasvua. Tuloksiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella, sillä julkisten menojen kertoimen kausaalinen estimointi on erityisen haasteellista Suomalaisilla aineistoilla.