Hortonin neuralgia
Suoraniemi, Niko (2019-08-15)
Hortonin neuralgia
Suoraniemi, Niko
(15.08.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019081924632
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019081924632
Tiivistelmä
Tämä fysiologian oppiaineen syventävien opintojen työ on osa opetuksen kehittämisprojektia, jossa 18 opiskelijan ryhmä laati monivalintakysymyksiä mallivastauksineen käytössä olevan fysiologian oppikirjan sisällöstä opettajien johdolla ja ohjeistamana. Projektin tavoitteena on aloittaa laajan kysymyspankin kehittäminen sekä opetuksessa että tenttikysymyksinä käytettäviksi. Oppimateriaalin tuottamisen lisäksi jokainen projektiin osallistunut opiskelija laati kirjallisuuskatsauksen jostain fysiologian keskeisestä aiheesta.
Oma syventävien opintojen työni koostui edellä mainituista monivalintakysymyksistä, ja kirjallisuuskatsauksen aiheeksi valittiin kivun fysiologiaan liittyvä Hortonin neuralgia.
Hortonin neuralgia eli sarjoittainen päänsärky on erittäin kivulias sairaus, jonka diagnosoiminen kestää keskimäärin viisi vuotta. Sarjoittainen päänsärky diagnosoidaan usein virheellisesti migreeniksi tai trigeminusneuralgiaksi.
Sarjoittaiselle päänsärylle on ominaista erittäin kova toispuolinen kipu silmän takana tai ohimolla. Kipuasteikolla potilaat kuvaavat kipua suurimmaksi, mitä kuvitella voivat. Orbitan takaisen kivun lisäksi kipukohtauksiin liittyy autonomisen hermoston säätelyn häiriöitä. Parasympaattinen hermosto on yliaktivoitunut ja sympaattinen hermosto aliaktiivinen.
Sarjoittaisesta päänsärystä on olemassa episodinen ja krooninen muoto. Episodisessa muodossa kipukohtaukset tulevat sarjoina, jotka kestävät keskimäärin kuukaudesta kahteen. Näiden sarjojen välissä on remissioita, jotka voivat kestää jopa vuosia. Episodiselle muodolle on tyypillistä, että sarjat tulevat samoina vuodenaikoina. Tyypillisimmin sarjat alkavat keväällä tai syksyllä, minkä vuoksi onkin päätelty, että sarjoittaisen päänsäryn etiologian taustalla on ympäristön valon määrän muutos ja hypotalamuksen osallisuus taudin kehittymiseen. Krooninen muoto kehittyy usein episodisesta muodosta, mutta jopa puolet palautuu episodiseksi ajan myötä.
Hoidossa pyritään estämään kohtaukset ja keskeyttämään kohtaukset ja kohtaussarjat. Kohtausten lääkehoitona käytetään triptaaneja ja happea ja estolääkkeenä verapamiilia. Lääkehoidolle resistenttien kroonisten muotojen hoidoksi on kehitetty erilaisia neuromodulaatio -tekniikoita.
Oma syventävien opintojen työni koostui edellä mainituista monivalintakysymyksistä, ja kirjallisuuskatsauksen aiheeksi valittiin kivun fysiologiaan liittyvä Hortonin neuralgia.
Hortonin neuralgia eli sarjoittainen päänsärky on erittäin kivulias sairaus, jonka diagnosoiminen kestää keskimäärin viisi vuotta. Sarjoittainen päänsärky diagnosoidaan usein virheellisesti migreeniksi tai trigeminusneuralgiaksi.
Sarjoittaiselle päänsärylle on ominaista erittäin kova toispuolinen kipu silmän takana tai ohimolla. Kipuasteikolla potilaat kuvaavat kipua suurimmaksi, mitä kuvitella voivat. Orbitan takaisen kivun lisäksi kipukohtauksiin liittyy autonomisen hermoston säätelyn häiriöitä. Parasympaattinen hermosto on yliaktivoitunut ja sympaattinen hermosto aliaktiivinen.
Sarjoittaisesta päänsärystä on olemassa episodinen ja krooninen muoto. Episodisessa muodossa kipukohtaukset tulevat sarjoina, jotka kestävät keskimäärin kuukaudesta kahteen. Näiden sarjojen välissä on remissioita, jotka voivat kestää jopa vuosia. Episodiselle muodolle on tyypillistä, että sarjat tulevat samoina vuodenaikoina. Tyypillisimmin sarjat alkavat keväällä tai syksyllä, minkä vuoksi onkin päätelty, että sarjoittaisen päänsäryn etiologian taustalla on ympäristön valon määrän muutos ja hypotalamuksen osallisuus taudin kehittymiseen. Krooninen muoto kehittyy usein episodisesta muodosta, mutta jopa puolet palautuu episodiseksi ajan myötä.
Hoidossa pyritään estämään kohtaukset ja keskeyttämään kohtaukset ja kohtaussarjat. Kohtausten lääkehoitona käytetään triptaaneja ja happea ja estolääkkeenä verapamiilia. Lääkehoidolle resistenttien kroonisten muotojen hoidoksi on kehitetty erilaisia neuromodulaatio -tekniikoita.