Konservoituneiden lysiinien merkitys Borrelia gariniin DbpA- ja DbpB-adheesioproteiineissa
Rouhiainen, Meri (2019-08-26)
Konservoituneiden lysiinien merkitys Borrelia gariniin DbpA- ja DbpB-adheesioproteiineissa
(26.08.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019083026218
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019083026218
Tiivistelmä
Tämän syventävien opintojen kirjallisen työn aiheena on Lymen borrelioosi. Lymen borrelioosi on Borrelia burgdorferi bakteerin aiheuttama tauti, joka yleensä leviää ihmiseen puutiaisen pureman välityksellä. Lymen borrelioosia levittäviä puutiaisia esiintyy laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla. Lymen borrelioosi voi aiheuttaa monenlaisia oireita; yleisimmin ihoon, niveliin tai hermostoon. Selviytyäkseen ihmiselimistössä borrelia-bakteerit käyttävät pinnallaan esiintyviä proteiineja tarttuakseen isäntäelimistön soluihin. Tämän tutkimuksen aiheena oli tutkia borrelia-bakteerien pinnalla esiintyviä Dbp-proteiineja. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään Dbp-proteiinien aminohapporakenteen merkitystä borrelia-bakteerien kyvylle tarttua ihmissoluihin. Borrelia-bakteerien pintaproteiinien ja niiden sitoutumismekanismien tunteminen voi tulevaisuudessa auttaa kehittämään rokotteita, uusia lääkkeitä tai diagnostisia menetelmiä Lymen borrelioosin hoitoon.
Tutkimusta varten tuotettiin bakteerikanta, jonka Dbp-proteiinien rakenne erosi normaalista Dbp-proteiineista tutkittavan aminohapposekvenssin osalta. Tämän mutatoidun borrelia-kannan kykyä sitoutua ihmissoluihin tutkittiin sitoutumiskokein. Sitoutumiskokeissa kannan sitoutumiskykyä verrattiin vastaavien normaaleja Dbp-proteiineja pinnallaan omaavien kantojen kykyyn sitoutua samanlaisten solujen pinnalle.
Sitoutumiskokeiden tulokset olivat vaihtelevia. Suuressa osassa sitoutumiskokeen toistoista mutatoidun kannan bakteerit sitoutuivat heikommin ihmissoluihin kuin normaalia proteiinia pinnallaan ilmentävät kannat. Oli siis nähtävissä suuntaus, että mutaatio heikensi bakteerien sitoutumiskykyä ihmissoluihin. Tämä viittaa, että tutkimuksen aiheena oleva aminohapporakenne olisi tärkeä borrelia-bakteerien sitoutumiskyvyssä ihmissoluihin. Eri toistojen suuren vaihtelun ja negatiivisena kontrollina toimineen kannan liian suuren sitoutumiskyvyn vuoksi tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole täysin luotettavia ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.
Tutkimusta varten tuotettiin bakteerikanta, jonka Dbp-proteiinien rakenne erosi normaalista Dbp-proteiineista tutkittavan aminohapposekvenssin osalta. Tämän mutatoidun borrelia-kannan kykyä sitoutua ihmissoluihin tutkittiin sitoutumiskokein. Sitoutumiskokeissa kannan sitoutumiskykyä verrattiin vastaavien normaaleja Dbp-proteiineja pinnallaan omaavien kantojen kykyyn sitoutua samanlaisten solujen pinnalle.
Sitoutumiskokeiden tulokset olivat vaihtelevia. Suuressa osassa sitoutumiskokeen toistoista mutatoidun kannan bakteerit sitoutuivat heikommin ihmissoluihin kuin normaalia proteiinia pinnallaan ilmentävät kannat. Oli siis nähtävissä suuntaus, että mutaatio heikensi bakteerien sitoutumiskykyä ihmissoluihin. Tämä viittaa, että tutkimuksen aiheena oleva aminohapporakenne olisi tärkeä borrelia-bakteerien sitoutumiskyvyssä ihmissoluihin. Eri toistojen suuren vaihtelun ja negatiivisena kontrollina toimineen kannan liian suuren sitoutumiskyvyn vuoksi tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole täysin luotettavia ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.