Venäläisen sanaston ja koodinvaihdon lainalaisuuksia udmurtinkielisessä puheessa

Abstract

Analysoin työssäni nuorten udmurttiopiskelijoitten puheessa esiintyvää venäläistä lainasanastoa ja koodinvaihtoa. Tutkimuksen painopiste asettuu koodinvaihtoon, jota tekemäni lainasanatutkimus ikään kuin pohjustaa. Annan suurta huomiota koodinvaihdon ja lainasanaston erottamisen kriteereille. Analysoin koodinvaihdon rakenteellisia piirteitä ennen kaikkea Carol Myers-Scottonin (1993) matriisikielikehysmallin pohjalta.

Aineistonani käytän vuonna 2015 itse äänittämääni materiaalia, jossa natiivit udmurtinpuhujat keskustelevat udmurtiksi keskenänsä ja minun kanssani noin tunnin ajan. Aineistossa esiintyy runsaasti sekä koodinvaihtoa että lainasanoja. Erittelen kaikki koodinvaihdoksi tulkitsemani tapaukset ja suuren osan lainasanoista tässä työssä. Työ nojaa siihen näkemykseen, että lainasanat ja koodinvaihto eivät ole toisistansa irralliset ilmiöt vaan saman jatkumon kaksi päätä. Tällöin pitää vetää raja mainittujen ilmiöitten väliin, eivätkä kaikki tapaukset ole lainkaan selviä. Käyttämäni teorian mukaan yksittäinenkin venäläisen sanan esiintymä voi edustua koodinvaihtona täyttäessänsä tietyt kriteerit.

Etenkin Venäjän uralilaisten kielten koodinvaihtoa on tutkittu verrattain vähän ennen 2010-lukua. Siitä syystä on tarpeen soveltaa universaaleiksi ajateltuja koodinvaihdon sääntöjä tällaiseen kielipariin. Tutkittavista kielistä molemmat ovat perusluonteeltansa agglutinoivia, mikä mahdollistaa hyvin esimerkiksi morfologisten rajoitteitten testaamisen.

Tutkimuksen tulosten perusteella eräät lähes universaaleina pidetyt koodinvaihtoon tai sanojen lainaamiseen liittyvät seikat eivät päde udmurttilais–venäläisessä kielikontaktitilanteessa. Esimerkkeinä mainittakoon adverbien vähäinen lainautuvuus ja upotetun kielen mukaisesti taivutettujen finiittiverbien harvinaisuus koodinvaihtotilanteissa. Pääosin käyttämäni teoriapohja kuitenkin soveltuu myös udmurttilais-venäläisen kontaktitilanteen tutkimukseen.