Vastaajan vastakuulusteluoikeus ja esitutkintapöytäkirjan hyödyntäminen todistelussa

Abstract

Tutkimusaiheenani on vastaajan vastakuulusteluoikeus ja esitutkintapöytäkirjan hyödyntäminen todistelussa sekä se, miten nämä käyttäytyvät rikosprosessissa yhdessä. Pyrin selvittämään sen, milloin vastakuulusteluoikeuden laiminlyönti on ollut sallittavaa, ja mitkä tekijät taas osoittavat, että oikeutta on loukattu. Samoin pohdin sitä, milloin esitutkintapöytäkirjaan merkityn kirjallisen lausuman hyödyntäminen todistelussa on lainmukaista, ja milloin ei. Rajaan oman tutkimukseni koskemaan ainoastaan esitutkintapöytäkirjaan kirjallisesti merkityn lausuman käyttöä todistelussa. Tutkimukseni on lisäksi suurimmalta osin sovellettavissa ainoastaan rikosprosessiin.

Tavoitteenani on etsiä esitutkintapöytäkirjan hyödyntämiskiellon poikkeuksille oikeudellisesti kestävä perusta ja selvittää, miten ratkaisukäytäntö ja lainsäädäntö ovat muuttuneet vuosien varrella. Päämääräni on selvittää, tulisiko esitutkintapöytäkirjaa saada hyödyntää missään tilanteessa todistelussa, jos se samalla rikkoo syytetyn vastakuulusteluoikeutta.

Lähestyn tutkimusaihettani lainopillisesta näkökulmasta, jonka avulla tutkin ja tulkitsen voimassaolevaa oikeutta. Pyrin ottamaan selvää siitä, liittyykö tutkimusaiheeseeni sellaisia seikkoja, jotka horjuttavat voimassa olevan oikeuden oikeudenmukaisuutta. Vahvassa roolissa työssäni ovat myös oikeusperiaatteet, jotka ovat edelleen nousseet keskiöön erityisesti oikeuskäytännön kehittyessä. Oikeuskäytäntö toimiikin yhtenä keskeisimmistä lähteistäni ja lisäksi lähteinä käytän monipuolisesti kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta, virallislähteitä ja oikeudellisia artikkeleita.

Saatettuani tutkimukseni loppuun, suhtaudun skeptisesti siihen, että esitutkintapöytäkirjaan merkittyä kertomusta hyödynnetään todistelussa tapauksissa, joissa vastakuulusteluoikeus ei ole toteutunut ja kertomus on ratkaiseva tai ainoa näyttö syytteen tueksi. Näen, ettei tällaisissa tilanteissa esitutkintapöytäkirjan hyödyntämiselle oikein ole oikeudellisesti kantavia perusteita. Muun muassa prosessiekonomian tavoitteella poljetaan ihmisoikeutena tunnettua vastaajan vastakuulusteluoikeutta, mikä ei mielestäni ole oikeusjärjestelmän luotettavuuden kannalta kestävää. Myöskään oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta tasapainottavat tekijät eivät mielestäni takaa sitä, että vastaajan oikeuksien voidaan katsoa tarpeeksi toteutuvan.