Miljardien missikisa - 1990-luvun alun hävittäjäkaupat suomalaisessa lehdistössä
Petäjä, Aatusamuli (2019-08-14)
Miljardien missikisa - 1990-luvun alun hävittäjäkaupat suomalaisessa lehdistössä
(14.08.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091328166
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091328166
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella suomalaisen lehdistön uutisointia Suomen 1990-luvun hävittäjähankinnoista ja vertailla Keskisuomalaisen, Uuden Suomen, Demarin, Kansan Uutisten ja Helsingin Sanomien tapoja raportoida julkisuudessa ”vuosisadan asekaupaksi” ristitystä hankkeesta. Tutkielmaani valitut lehdet kattavat suomalaisen poliittisen keskustan, oikeiston sekä vasemmiston. Lisäksi vertailun tukena toimii maan suurin ja sitoutumaton sanomalehti Helsingin Sanomat, joka vastasi suurimmasta osasta aiheen uutisoinnista.
Vuonna 1992 Suomen ilmavoimat valitsi uudeksi torjuntahävittäjäkseen yhdysvaltalaisen McDonnell Douglasin F-18 Hornetin. Muita hävittäjäehdokkaita oli ruotsalaisen JAS-teollisuusyhtymän vielä keskeneräinen JAS 39 Gripen, ranskalaisen Dassault-Breguetin Mirage 2000-5 sekä yhdysvaltalaisen General Dynamicsin F-16. Mukana oli myös neuvostoliittolainen MiG-29. Valintaa oli edeltänyt yli kahden vuoden pituinen tarjouskilpailu uudesta hävittäjästä. Alkuperäinen tarkoitus oli hankkia koneita perinteisesti sekä lännestä että Neuvostoliitosta. Hävittäjät päätettiin lopulta hankkia yhdellä kertaa ja yhdeltä valmistajalta, jolloin Neuvostoliitto karsiutui hiljalleen pois kilpailusta. Hankkeen aikana Euroopassa tapahtui merkittäviä poliittisia muutoksia, joiden seurauksena lopulta Itä-Euroopan kommunistihallinnot kaatuivat, Neuvostoliitto hajosi ja kylmä sota päättyi. Samaan aikaan Suomeen saapui historiallisen syvä lama. Kotimainen lehdistö oli kiinnostunut rahallisesti valtavasta ja poliittisesti merkittävästä hankkeesta ja aiheeseen tartuttiin niin porvarillisessa kuin vasemmistolaislehdistössäkin. Hankkeen kanssa samaan aikaan osunut syvä lama ja kylmän sodan päättyminen herätti laajalti kysymyksiä mittavan hankkeen tarpeellisuudesta ja lisäsi arvostelua etenkin vasemmistolehdistön piirissä. Hankintojen kokonaishinnasta oltiin pitkään lehdistön piirissä epävarmoja ja arvioit vaihtelivat 10-30 miljardin markan välillä. Hävittäjäkaupat edellyttivät myös tarjoajien sitoutumista kauppahintaa vastaaviin vastaostoihin Suomen teollisuudelta, mihin suhtauduttiin vaihtelevasti lehdistön keskuudessa. Vastaostojen uutisoinnin keskiössä oli Valmetin lentokoneteollisuus, joka pääsi hyötymään hävittäjäkaupoista merkittävästi. Huomiota sai myös tarjoajien poliittiset keinot voittaa tarjouskilpailu.
Yhdysvaltalaisen hävittäjän valinta ohi eurooppalaisten nähtiin poliittisena päätöksenä, johon suhtauduttiin varsinkin vasemmistolehdistön piirissä kriittisesti.
Vuonna 1992 Suomen ilmavoimat valitsi uudeksi torjuntahävittäjäkseen yhdysvaltalaisen McDonnell Douglasin F-18 Hornetin. Muita hävittäjäehdokkaita oli ruotsalaisen JAS-teollisuusyhtymän vielä keskeneräinen JAS 39 Gripen, ranskalaisen Dassault-Breguetin Mirage 2000-5 sekä yhdysvaltalaisen General Dynamicsin F-16. Mukana oli myös neuvostoliittolainen MiG-29. Valintaa oli edeltänyt yli kahden vuoden pituinen tarjouskilpailu uudesta hävittäjästä. Alkuperäinen tarkoitus oli hankkia koneita perinteisesti sekä lännestä että Neuvostoliitosta. Hävittäjät päätettiin lopulta hankkia yhdellä kertaa ja yhdeltä valmistajalta, jolloin Neuvostoliitto karsiutui hiljalleen pois kilpailusta. Hankkeen aikana Euroopassa tapahtui merkittäviä poliittisia muutoksia, joiden seurauksena lopulta Itä-Euroopan kommunistihallinnot kaatuivat, Neuvostoliitto hajosi ja kylmä sota päättyi. Samaan aikaan Suomeen saapui historiallisen syvä lama. Kotimainen lehdistö oli kiinnostunut rahallisesti valtavasta ja poliittisesti merkittävästä hankkeesta ja aiheeseen tartuttiin niin porvarillisessa kuin vasemmistolaislehdistössäkin. Hankkeen kanssa samaan aikaan osunut syvä lama ja kylmän sodan päättyminen herätti laajalti kysymyksiä mittavan hankkeen tarpeellisuudesta ja lisäsi arvostelua etenkin vasemmistolehdistön piirissä. Hankintojen kokonaishinnasta oltiin pitkään lehdistön piirissä epävarmoja ja arvioit vaihtelivat 10-30 miljardin markan välillä. Hävittäjäkaupat edellyttivät myös tarjoajien sitoutumista kauppahintaa vastaaviin vastaostoihin Suomen teollisuudelta, mihin suhtauduttiin vaihtelevasti lehdistön keskuudessa. Vastaostojen uutisoinnin keskiössä oli Valmetin lentokoneteollisuus, joka pääsi hyötymään hävittäjäkaupoista merkittävästi. Huomiota sai myös tarjoajien poliittiset keinot voittaa tarjouskilpailu.
Yhdysvaltalaisen hävittäjän valinta ohi eurooppalaisten nähtiin poliittisena päätöksenä, johon suhtauduttiin varsinkin vasemmistolehdistön piirissä kriittisesti.