Kansallisten tietosuojaviranomaisten riippumattomuudesta

Abstract

Kansallisten tietosuojaviranomaisten riippumattomuuden vaatimusta on pidetty ainutlaatuisena ja moniulotteisena ilmentymänä Euroopan unionin oikeudessa. Vaatimuksen ainutlaatuisuutta ja merkitystä on korostanut sen ilmentyminen unionin sekundaarilainsäädännön lisäksi myös unionin primaarioikeuden lähteissä. Kansallisten tietosuojaviranomaisten riippumattomuuden vahvistaminen ja edistäminen ovat olleet keskeisessä asemassa uudistettaessa unionin henkilötietojen suojaa koskevaa lainsäädäntöä, minkä vuoksi tietosuojaviranomaisen riippumaton asema on saanut keskeisen aseman myös Euroopan unionin yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Euroopan unionin tuomioistuin on lisäksi antanut viime vuosina joitakin merkittäviä ratkaisuja kansallisten tietosuojaviranomaisten riippumattomuuden vaatimuksen tulkinnasta.

Tutkielman tarkoituksena on systematisoida kansallisten tietosuojaviranomaisten asemaa niiltä edellytetyn riippumattoman aseman näkökulmasta ja selvittää, miten unionin oikeuteen sisältyvää kansallisen tietosuojaviranomaisen riippumattomuuden vaatimusta ja sen sisällöllisiä elementtejä tulisi tulkita ja soveltaa tietosuoja-asetuksen kontekstissa niin kansallisella kuin ylikansallisella tasolla, ottaen huomioon unionin tuomioistuimen tietosuojaviranomaisen riippumattomuutta koskevan aikaisemman tulkintakäytännön.

Tutkielmassa kansallisten tietosuojaviranomaisten riippumattomuuden vaatimusta käsitellään kahdella tasolla; kansallisella, eli jäsenvaltion tasolla, sekä ylikansallisella tasolla, rajautuen kuitenkin käsittelemään kysymystä ylikansallisella tasolla ainoastaan unionin kontekstissa. Kansallisella tasolla selvitetään erityisesti, millaisia vaatimuksia riippumattoman aseman on katsottu edellyttävän jäsenvaltion tasolla ja suhteessa jäsenvaltioon, sekä näiden vaatimusten vaikutuksia. Tietosuoja-asetuksen myötä voimistuneen kansallisten tietosuojaviranomaisten välisen yhteistyön havaittiin jo asetuksen valmisteluvaiheessa herättävän kysymyksiä kehityksen suhteesta kansallisten tietosuojaviranomaisten riippumattomaan asemaan. Ylikansallisella tasolla arvioidaan erityisesti sitä, mistä riippumattomuuden vaatimuksen ja vaatimusta koskevan unionin tuomioistuimen tulkintakäytännön sekä tietosuoja-asetuksen myötä merkittävämmän aseman saaneiden ylikansallisten yhteistyömekanismien välisessä jännitteisessä oikeustilassa on kyse, sekä miten täyttä riippumattomuutta koskeva vaatimus ja yhteistyömenetelmät mahdollisesti jäsentyvät suhteessa toisiinsa tietosuoja-asetuksen kontekstissa tehtävässä oikeudellisessa arvioinnissa EUT:n aikaisemman tulkintakäytännön valossa. Tutkielma noudattaa pääasiallisesti oikeusdogmaattista metodia, hyödyntäen myös osittain oikeushistoriallista metodia muutoksen selittämiseksi.