Sijoituspäätöksenteko ja Agenttiongelmien kontrollointi alkuvaiheen pääomasijoituksessa : Pääomasijoittajan sijoituskokemuksen vaikutus sijoituskäyttäytymiseen

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli käsitellä alkuvaiheen pääomasijoittajien sijoitupäätöksentekoa ja riskienhallintaa agenttiteorian näkökulmasta. Epäsymmetrisen informaation ja agenttiriskien on todettu kasvavan mitä pienemmästä ja nuoremmasta sijoituskohteesta on kysymys. Päätöksentekoprosessia tutkitaan agenttiteorian näkökulmasta. Agenttiteorian pohjana käytetään omistajuuden ja johtajuuden erottamisen mukanaan tuomia agenttiongelmia. Agenttiongelmina nostetaan esiin erityisesti haitallinen valikoituminen ja moraalikato sekä kahden edellä mainitun mukanaan tuoma epäsymmetrinen informaatio.

Tutkimusotteena on käytetty laadullista tutkimusotetta. Tutkielmassa on sovellettu deskriptiivistä eli kuvailevaa lähestymistä tutkittavaan aiheeseen ja tämän myötä mukaan on pyritty tuomaan laadulliselle tutkimusotteelle tyypillistä induktiivista päättelyä. Sijoitusprosessien todettiin olevan usein varsin monisäikeisiä riippuen sekä kohdeyrityksen, että sijoittajan luonteesta, joka puolsi laadullista tutkimusotetta. Tutkielman empiirinen osuus tehtiin laadullisten syvähaastattelujen avulla, sillä sijoitusprosesseista haluttiin löytää yhtäläisyyksien ohella yksittäisiä poikkeavuuksia ja keskittyä myös niiden syvälliseen läpikäyntiin.

Päätutkimuskysymyksenä pyrittiin selvittämään ”kuinka agenttiongelmia voidaan kontrolloida alkuvaiheen pääomasijoituksessa?” Pääomasijoittajat pyrkivät hallitsemaan agenttiriskiä määrittämällä äänivaltaansa yrityksessä sen mukaan kuinka suureksi he kokivat sijoituksen agenttiriskit. Yksityisen bisnesenkelisijoittajan kannalta ensisijainen riskienhallinnan väline oli oma aktiivisuus ja osallistuminen liiketoimintaan. Ensimmäisen alatutkimuskysymyksen osalta pyrittiin selvittämään ”mitkä ovat pääomasijoittajan sijoituspäätökseen vaikuttavat kriteetrit?” Pääomasijoittajilla kriittisimmät tekijät olivat toimiala ja yrityksen johto. Bisnesenenkelisijoittajalla ensisijaiseksi kriteeriksi nousi kohdeyrityksen selkeästi määritelty ansaintalogiikka. Toisena alatutkimuskymyksenä pyrittiin selvittämään, ”kuinka pääomasijoittajan sijoituskokemus vaikuttaa sijoituskäyttäytymiseen?” Pääomasijoittajien osalta säännöt ja rahastojen sijoituspolitiikka määrittivät sijoituskäyttäytymistä, mutta sijoittajat kokivat pystyvänsä määrittämään selkeämmin liiketoiminnan kipupisteitä. Bisnesenkelisijoittajan sijoituskäyttäytyminen muuttui kokemuksen karttuessa muistuttamaan yhä enemmän ammattimaisesti toimivaa institutionaalista pääomasijoittajaa.