"Ne on nää isot puut, jotka tekee tän paikan" : Asemapuiston muutos julkisesta puistosta kotipihaksi
Henttinen, Hanna-Leena (2019-08-10)
"Ne on nää isot puut, jotka tekee tän paikan" : Asemapuiston muutos julkisesta puistosta kotipihaksi
Henttinen, Hanna-Leena
(10.08.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019100230848
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019100230848
Tiivistelmä
Pro gradu –tutkielmani aiheena ovat uuskäytön myötä yksityisiksi kotipihoiksi muuttuneet entiset rautatieasemien julkiset puistot Satakunnan alueella. Rautatieliikennepaikkojen verkosto on aikoinaan ollut tiheä ja rautatieasemien rakentamisessa keskeistä on ollut tyyppipiirustusten käyttö sekä asemien luokittelu niiden liikenteellisen merkittävyyden mukaan. Asemien yhteyteen tavattiin istuttaa puisto, jolla oli edustuksellinen rooli, mutta myös merkityksensä esimerkiksi paloturvallisuuden kannalta. Asemapuisto yhdisti asema-alueen julkisia ja yksityisiä tiloja ja asema-aluetta voikin pitää hybriditilana, jossa julkisuudeltaan erilaiset tilat ovat yhdistyneet samalla alueella. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisen prosessin myötä julkisesta puistosta tulee yksityinen kotipiha.
Primaariaineistonani toimivat seitsemän haastattelua, joissa oli mukana yhteensä kymmenen haastateltavaa. Haastattelut toteutin pääosin kävelyhaastattelumetodia käyttäen. Kävelyhaastattelussa yhdistyvät paikasta kertominen ja sen havainnointi yhdessä haastateltavan kanssa. Tallensin haastattelut nauhoittaen ja videoiden, jolloin pystyin samanaikaisesti tallentamaan haastateltavien puhetta sekä kuvaamaan puheena ollutta paikkaa. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä oli teoriasidonnainen sisällönanalyysi.
Tutkielmani keskeisiä teemoja ovat asemapuistojen muutos, niissä asuminen ja muokkaaminen kotipihaksi sekä asuinpaikan identiteetin ja merkitysten rakentuminen. Asemapuistojen muutoksessa keskeistä on niiden jääminen pois alkuperäisestä käytöstään autoistumisen sekä muuttoliikkeen myötä. Asema-alueiden luonnetta muokkasi myös käyttövoiman muutos höyrystä sähköön. Tämä muutos tapahtui 1960-luvulta alkaen.
Asemapuistoja luonnehtii tämän jälkeen hylätyksi tuleminen ja hoidon laiminlyönti, mitä kutsun joutomaavaiheeksi. Uuskäytön vaiheessa uudet omistajat kohtasivat niin alkuperäiseen käyttöön kuin joutomaavaiheeseenkin liittyviä jälkiä ja alkoivat muokata ympäristöä omista lähtökohdistaan käsin kotipihaksi. Yksityisomistuksen myötä entisiä asemapuistoja määrittelevät uudet tilalliset normit ja tällöin syntyy jännitteitä aiempien käyttötapojen kanssa. Entisten asemapuistojen hoitamista kotipihana määrittelee toissijaisuus rakennuksiin ja niiden kunnostamiseen nähden sekä hoitamisen helppous.
Uuskäytön vaiheessa entisten asemapuistojen identiteetille keskeisiksi katsottiin puiston vanhat suuret puut ja rata sekä junaliikenteestä aiheutuva melu ja tärinä. Myös asemapuistossa tehty työ ja menneisyyden juonentaminen loi paikalle uusia merkityksiä.
Primaariaineistonani toimivat seitsemän haastattelua, joissa oli mukana yhteensä kymmenen haastateltavaa. Haastattelut toteutin pääosin kävelyhaastattelumetodia käyttäen. Kävelyhaastattelussa yhdistyvät paikasta kertominen ja sen havainnointi yhdessä haastateltavan kanssa. Tallensin haastattelut nauhoittaen ja videoiden, jolloin pystyin samanaikaisesti tallentamaan haastateltavien puhetta sekä kuvaamaan puheena ollutta paikkaa. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä oli teoriasidonnainen sisällönanalyysi.
Tutkielmani keskeisiä teemoja ovat asemapuistojen muutos, niissä asuminen ja muokkaaminen kotipihaksi sekä asuinpaikan identiteetin ja merkitysten rakentuminen. Asemapuistojen muutoksessa keskeistä on niiden jääminen pois alkuperäisestä käytöstään autoistumisen sekä muuttoliikkeen myötä. Asema-alueiden luonnetta muokkasi myös käyttövoiman muutos höyrystä sähköön. Tämä muutos tapahtui 1960-luvulta alkaen.
Asemapuistoja luonnehtii tämän jälkeen hylätyksi tuleminen ja hoidon laiminlyönti, mitä kutsun joutomaavaiheeksi. Uuskäytön vaiheessa uudet omistajat kohtasivat niin alkuperäiseen käyttöön kuin joutomaavaiheeseenkin liittyviä jälkiä ja alkoivat muokata ympäristöä omista lähtökohdistaan käsin kotipihaksi. Yksityisomistuksen myötä entisiä asemapuistoja määrittelevät uudet tilalliset normit ja tällöin syntyy jännitteitä aiempien käyttötapojen kanssa. Entisten asemapuistojen hoitamista kotipihana määrittelee toissijaisuus rakennuksiin ja niiden kunnostamiseen nähden sekä hoitamisen helppous.
Uuskäytön vaiheessa entisten asemapuistojen identiteetille keskeisiksi katsottiin puiston vanhat suuret puut ja rata sekä junaliikenteestä aiheutuva melu ja tärinä. Myös asemapuistossa tehty työ ja menneisyyden juonentaminen loi paikalle uusia merkityksiä.