Perustuslaki ja verolain tulkinta
Peltonen, Sami (2019-09-29)
Perustuslaki ja verolain tulkinta
Peltonen, Sami
(29.09.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019100331126
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019100331126
Tiivistelmä
2010-luvulla isot lainsäädäntöhankkeet ovat aiheuttaneet laajaa perustuslaillista keskustelua ja perustuslaki on saanut vankemman oikeudellisen aseman niin lakia säädettäessä kuin lakia tulkittaessakin. Hieman pienemmässä mittakaavassa kehitys on kulkenut samaan suuntaan myös vero-oikeudessa. Perustuslain vaikutukset verotukseen ovat kuitenkin jääneet osin epäselviksi. Tämä tutkielma selvittää ja jäsentää näitä vaikutuksia aineellisten verolakien soveltamis- ja tulkintatilanteiden osalta. Tutkielmassa pohditaan myös yleisemmin perustuslain asemaa aineellisessa verotuksessa ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä esitetään perustuslakivalvontaa koskevia kehitysehdotuksia.
Aihetta lähestytään perinteisen lainopillisen tutkimuksen keinoin. Tutkielma painottuu oikeuskäytännön analysointiin. Analysoinnin kohteena ovat pääasiassa sellaiset KHO:n verotusta koskevat oikeustapaukset, joissa mainitaan jokin PL:n säännös sovelletuissa oikeusohjeissa tai perusteluissa. Tällaisista tapauksista saadaan myös yleistettävää tietoa perustuslain merkityksestä verotuksessa. Aiheen kokonaisvaltainen käsitteleminen ja ymmärtäminen edellyttää teoreettista pohjatietoa valtiosäännön yleisistä opeista ja relevanttien säännösten sisällöstä. Näitä asioita käsitelläänkin tutkielmassa oikeuskirjallisuuden ja muiden oikeuslähteiden avulla ennen oikeuskäytäntöön pureutumista.
Tutkielman perusteella perustuslain merkitys aineellisessa vero-oikeudessa tiivistyy pitkälti legaliteettiperiaatteeseen ja perusoikeuksista omaisuudensuojaan ja yhdenvertaisuuteen. Näistä legaliteettiperiaatteella on kauaskantoisimmat vaikutukset verolain tulkintaan. Verolakia tulkitaan sanamuodon mukaisesti, ellei ole painavia perusteita poiketa tästä. Tästä huolimatta legaliteettiperiaatteesta ei ole johdettavissa yksityiskohtaisia ohjeita tulkintatilanteiden ratkaisemiseen rutiiniratkaisuja lukuun ottamatta. Verosäännösten reuna-alueilla ja avoimia tunnusmerkistöjä sovellettaessa ratkaisu pohjautuu kokonaisvaltaisemman oikeuslähteiden käytön ja punninnan varaan. Perusoikeuksilla argumentointi ei ole saanut näkyvää roolia vero-oikeudessa. Tämä johtuu ainakin osaksi legaliteettiperiaatteesta, joka rajoittaa perusoikeuksille ominaista avointa ja arvosidonnaista argumentointia painottamalla lainsäädännön sanamuodossa pitäytymistä. Vaikutuksensa on myös sillä, että verotus muodostaa perustan yhteiskunnalle ja monipuolisen välineen sen ohjaamiseksi. Omaisuudensuojasta johdetun konfiskatorisen verotuksen kiellon soveltamisala on kapea. Tämän omaisuuden pakko-oton kiellon lisäksi omaisuudensuojalla on ollut varsin rajallisesti konkreettista merkitystä verotuksessa. Aineellisen yhdenvertaisuusperiaatteen soveltamisala on myös kapeahko, mutta yhdenmukainen kohtelu kulkee tärkeänä tausta-arvona ja tavoitteena verolakien tulkinnassa. Soveltuessaan aineellinen yhdenvertaisuus on otettava huomioon kaikkien verovelvollisten näkökulmasta.
Aihetta lähestytään perinteisen lainopillisen tutkimuksen keinoin. Tutkielma painottuu oikeuskäytännön analysointiin. Analysoinnin kohteena ovat pääasiassa sellaiset KHO:n verotusta koskevat oikeustapaukset, joissa mainitaan jokin PL:n säännös sovelletuissa oikeusohjeissa tai perusteluissa. Tällaisista tapauksista saadaan myös yleistettävää tietoa perustuslain merkityksestä verotuksessa. Aiheen kokonaisvaltainen käsitteleminen ja ymmärtäminen edellyttää teoreettista pohjatietoa valtiosäännön yleisistä opeista ja relevanttien säännösten sisällöstä. Näitä asioita käsitelläänkin tutkielmassa oikeuskirjallisuuden ja muiden oikeuslähteiden avulla ennen oikeuskäytäntöön pureutumista.
Tutkielman perusteella perustuslain merkitys aineellisessa vero-oikeudessa tiivistyy pitkälti legaliteettiperiaatteeseen ja perusoikeuksista omaisuudensuojaan ja yhdenvertaisuuteen. Näistä legaliteettiperiaatteella on kauaskantoisimmat vaikutukset verolain tulkintaan. Verolakia tulkitaan sanamuodon mukaisesti, ellei ole painavia perusteita poiketa tästä. Tästä huolimatta legaliteettiperiaatteesta ei ole johdettavissa yksityiskohtaisia ohjeita tulkintatilanteiden ratkaisemiseen rutiiniratkaisuja lukuun ottamatta. Verosäännösten reuna-alueilla ja avoimia tunnusmerkistöjä sovellettaessa ratkaisu pohjautuu kokonaisvaltaisemman oikeuslähteiden käytön ja punninnan varaan. Perusoikeuksilla argumentointi ei ole saanut näkyvää roolia vero-oikeudessa. Tämä johtuu ainakin osaksi legaliteettiperiaatteesta, joka rajoittaa perusoikeuksille ominaista avointa ja arvosidonnaista argumentointia painottamalla lainsäädännön sanamuodossa pitäytymistä. Vaikutuksensa on myös sillä, että verotus muodostaa perustan yhteiskunnalle ja monipuolisen välineen sen ohjaamiseksi. Omaisuudensuojasta johdetun konfiskatorisen verotuksen kiellon soveltamisala on kapea. Tämän omaisuuden pakko-oton kiellon lisäksi omaisuudensuojalla on ollut varsin rajallisesti konkreettista merkitystä verotuksessa. Aineellisen yhdenvertaisuusperiaatteen soveltamisala on myös kapeahko, mutta yhdenmukainen kohtelu kulkee tärkeänä tausta-arvona ja tavoitteena verolakien tulkinnassa. Soveltuessaan aineellinen yhdenvertaisuus on otettava huomioon kaikkien verovelvollisten näkökulmasta.