Pienryhmäintervention vaikutus kaksikielisten 4–5-vuotiaiden lasten kerrontataitojen kehitykseen
Mäkiö, Maiju (2019-10-08)
Pienryhmäintervention vaikutus kaksikielisten 4–5-vuotiaiden lasten kerrontataitojen kehitykseen
(08.10.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019101733561
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019101733561
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia päiväkodissa toteutettavan pienryhmätoiminnan vaikutusta kerrontataitoihin ja niiden kehitykseen 4–5-vuotiailla kaksikielisillä lapsilla. Tutkimus on osa Turun kaupungin ja Turun Yliopiston PAULA-hanketta, jonka tavoitteena on tutkia pakolais- ja ulkomaalaistaustaisten lasten kielen kehitystä päiväkodin pienryhmäintervention seurauksena. Kaksikielisyys on globalisaation vuoksi myös Suomessa yleistyvä ilmiö (Suomen virallinen tilasto, 2017) ja kaksikielisten lasten kielen kehityksessä tiedetään olevan erityispiirteitä (Hoff, 2014). Kaksikielisyyttä on tutkittu Suomessa vasta vähän, mutta kaksikielisyyden huomioiminen logopedian arvioinnissa sekä kuntoutuksessa että tukitoimien suunnittelussa on tärkeää.
Kaksikielisten 4–5-vuotiaiden lasten kerrontaitoja arvioitiin vuoden ajan seurantatutkimuksena. Osallistujat valikoituivat tutkimukseen Turun alueen päiväkodeista. Tutkittavien ryhmä osallistui päiväkodissa järjestettyyn suomen kielen pienryhmäinterventioon, kun taas verrokkiryhmä ei osallistunut vastaavaan toimintaan. Kerronnan arviointimateriaalina käytettiin Mäkisen (2014) julkaisematonta Kissatarina-kuvakirjaa. Kerrontaa arvioitiin määrällisen ja sisällöllisen kehityksen näkökulmasta tutkittavien ja verrokkien välillä, sekä laadullisen kehityksen näkökulmasta kielitasoparien välillä. Pienryhmäinterventioon osallistuneiden lasten määrällisessä kielen kehityksessä ei havaittu huomattavia eroja verrokkiryhmään verrattuna. Laadulliseen analyysin valikoituneiden eri kielitasoisten parien arvioinnissa tutkittavien kielelliset rakenteet ja asiasisällön laajuus taas kehittyivät verrokkeja enemmän. Tulokset tukevat osaltaan aikaisempia tutkimuksia pienryhmäintervention vaikuttavuudesta kaksikielisillä lapsilla.
Jatkotutkimus on tarpeellista kaksikielisten lasten kerrontataidoista ja niiden kehityksestä, sekä pienryhmäintervention vaikuttavuudesta kaksikielisten lasten kielen kehitykseen suuremmalla otoskoolla. Jatkossa voisi paneutua tarkemmin laadulliseen analyysiin, jonka avulla saadaan tarkempi kuva kielen kehityksestä kuin määrällisessä tutkimuksessa. Lasten morfologian ja syntaksin kehitystä olisi syytä tarkkailla lähemmin, sekä myös esimerkiksi sanaston kehitystä ja sisältöä kuvakerronnan yhteydessä.
Kaksikielisten 4–5-vuotiaiden lasten kerrontaitoja arvioitiin vuoden ajan seurantatutkimuksena. Osallistujat valikoituivat tutkimukseen Turun alueen päiväkodeista. Tutkittavien ryhmä osallistui päiväkodissa järjestettyyn suomen kielen pienryhmäinterventioon, kun taas verrokkiryhmä ei osallistunut vastaavaan toimintaan. Kerronnan arviointimateriaalina käytettiin Mäkisen (2014) julkaisematonta Kissatarina-kuvakirjaa. Kerrontaa arvioitiin määrällisen ja sisällöllisen kehityksen näkökulmasta tutkittavien ja verrokkien välillä, sekä laadullisen kehityksen näkökulmasta kielitasoparien välillä. Pienryhmäinterventioon osallistuneiden lasten määrällisessä kielen kehityksessä ei havaittu huomattavia eroja verrokkiryhmään verrattuna. Laadulliseen analyysin valikoituneiden eri kielitasoisten parien arvioinnissa tutkittavien kielelliset rakenteet ja asiasisällön laajuus taas kehittyivät verrokkeja enemmän. Tulokset tukevat osaltaan aikaisempia tutkimuksia pienryhmäintervention vaikuttavuudesta kaksikielisillä lapsilla.
Jatkotutkimus on tarpeellista kaksikielisten lasten kerrontataidoista ja niiden kehityksestä, sekä pienryhmäintervention vaikuttavuudesta kaksikielisten lasten kielen kehitykseen suuremmalla otoskoolla. Jatkossa voisi paneutua tarkemmin laadulliseen analyysiin, jonka avulla saadaan tarkempi kuva kielen kehityksestä kuin määrällisessä tutkimuksessa. Lasten morfologian ja syntaksin kehitystä olisi syytä tarkkailla lähemmin, sekä myös esimerkiksi sanaston kehitystä ja sisältöä kuvakerronnan yhteydessä.