”Kai se on sitä, että edes suunnilleen tietää, mitä sulta siinä työssä odotetaan” - Ammatillisuuden kokeminen ja työelämään liittyvät odotukset erityispedagogiikan asiantuntijoiden näkökulmasta

Abstract

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä ammatillisuus merkitsee erityispedagogiikan asiantuntijoille ja miten he sen määrittelevät. Tämän lisäksi selvitettiin, minkälaisia työelämään kohdistuvat odotuksia asiantuntijoilla on eri vaiheissa opintoja (ennen, aikana ja jälkeen). Tarkoituksena oli myös tarkastella työelämän, siihen kohdistuvien odotusten ja koulutuksen välistä suhdetta. Tutkimusaineisto koostui haastatteluista, joihin osallistui viisi henkilöä. Haastateltavat olivat erityispedagogiikkaa yliopistossa pääaineenaan opiskelleita naisia, jotka olivat valmistumisen jälkeen työskennelleet asiantuntijatehtävissä vähintään kolme vuotta. Tutkimuksen metodina oli teemahaastattelu ja aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimustulosten mukaan erityispedagogiikan asiantuntijat kokevat ammatillisuuden tarkoittavan asennetta ja lähestymistapaa, jossa käyttäytyminen on harkittua ja vuorovaikutus kunnioittavaa. Aineiston perusteella voidaan todeta, että erityispedagogiikan asiantuntijat suhtautuvat työhönsä intohimoisesti ja kokevat sen elämässään osa-alueena, joka motivoi ja palkitsee. Tämä johtuu tulosten mukaan siitä, että erityispedagogiikan asiantuntijoilla on sisäistä motivaatiota työtä kohtaan ja alalle on hakeuduttu eräänlaisen ”kutsumuksen” vuoksi. Tutkimuksen mukaan asiantuntijat näkevät ammatillisuuden koko työuran ajan kehittyvänä ominaisuutena, joka muodostuu elämänkokemusten ja työelämän tarjoamien tilaisuuksien myötä. Tulosten mukaan työelämäodotukset vaihtelivat eri elämänvaiheissa, ja niiden muodostumiseen vaikutti opintojen vaihe, omat näkemykset itsestä asiantuntijana ja omat elämänkokemukset. Erityispedagogiikan asiantuntijoiden nähdään suhtautuvan työelämään innostuneesti ja motivoituneesti. Omaa osaamista halutaan kehittää ja oma ammatillisuus koetaan tärkeäksi. Työn ajatellaan olevan osa omaa identiteettiä ja sen vuoksi koetaan tärkeänä saada siitä arvostusta myös muilta. Nykyinen työ nähtiin mielekkäänä ja sen koettiin vaatimustasoltaan vastaavan yliopistollista koulutusta ja sen tarjoamia edellytyksiä.