Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden turvaaminen : Vieläkö raiskauksen määritelmän muuttamista suostumusperäiseksi voidaan pitää ”elämälle vieraana”?
Eklund, Natalie (2019-09-30)
Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden turvaaminen : Vieläkö raiskauksen määritelmän muuttamista suostumusperäiseksi voidaan pitää ”elämälle vieraana”?
Eklund, Natalie
(30.09.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103035987
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103035987
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaamista sekä raiskauksen määritelmää. Raiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää voimassa olevan lain mukaan väkivallan käyttämistä tai uhkaamista, sekä puolustuskyvyttömyyden hyväksikäyttämistä. Voimassa olevan lain mukaan raiskaus voi myös olla vähemmän vakava.
Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on selvittää, vastaako voimassa olevat raiskaussäännökset nykyaikaista käsitystä seksuaalirikoksista, ja onko suostumuksen edellyttäminen perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta perusteltua, tai jopa tarpeellista. Tutkielman tavoitteena on selvittää, voiko ihmisen perusoikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen toteutua paremmin, jos seksuaalirikoslainsäädäntöä muutetaan suostumusperustaiseksi. Tutkielmassa käytetään keskeisinä lähdeaineistoina hallituksen esitystä rikoslain 20 luvun muuttamisesta (261/2013), Euroopan ihmisoikeussopimusta, Istanbulin sopimusta, sekä Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta. Myös oikeuskäytäntöä on tutkielmassa tuotu esille. Lisäksi pohditaan, miten Ruotsi päätyi säätämään uuden, vapaaehtoisuuteen pohjautuvan seksuaalirikoslain. Tutkielmassa hyödynnetäänkin runsaasti ruotsalaista lainvalmisteluaineistoa (Prop. 2017/18:177) ja komiteamietintöjä (SOU 2010 ja 2016). Tutkimusmetodeina olen käyttänyt oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia, sekä osittain vertailevia oikeustieteen elementtejä.
Keskeiset tutkimustulokset osoittavat, että voimassa oleva laki ei suojaa riittävän tehokkaasti kaikkia seksuaalirikoksen uhreja. Tutkielmasta käy ilmi, että voimassa oleva laki ei pysty riittävän tehokkaasti suojaamaan jokaisen oikeutta seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Lain määritelmä raiskauksesta on puutteellinen sekä ongelmallinen. Suomi on saanut useita huomautuksia kansainvälisiltä valvontaelimiltä maamme puutteellisesta seksuaalirikoslainsäädännöstä. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden asema suojeltavana oikeushyvänä, kansainväliset sopimukset ja velvoitteet sekä nykyinen käsitys seksuaalirikoksista muiden seikkojen ohella puoltavat vahvasti raiskauksen määritelmän muuttamista suostumusperustaiseksi.
Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on selvittää, vastaako voimassa olevat raiskaussäännökset nykyaikaista käsitystä seksuaalirikoksista, ja onko suostumuksen edellyttäminen perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta perusteltua, tai jopa tarpeellista. Tutkielman tavoitteena on selvittää, voiko ihmisen perusoikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen toteutua paremmin, jos seksuaalirikoslainsäädäntöä muutetaan suostumusperustaiseksi. Tutkielmassa käytetään keskeisinä lähdeaineistoina hallituksen esitystä rikoslain 20 luvun muuttamisesta (261/2013), Euroopan ihmisoikeussopimusta, Istanbulin sopimusta, sekä Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta. Myös oikeuskäytäntöä on tutkielmassa tuotu esille. Lisäksi pohditaan, miten Ruotsi päätyi säätämään uuden, vapaaehtoisuuteen pohjautuvan seksuaalirikoslain. Tutkielmassa hyödynnetäänkin runsaasti ruotsalaista lainvalmisteluaineistoa (Prop. 2017/18:177) ja komiteamietintöjä (SOU 2010 ja 2016). Tutkimusmetodeina olen käyttänyt oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia, sekä osittain vertailevia oikeustieteen elementtejä.
Keskeiset tutkimustulokset osoittavat, että voimassa oleva laki ei suojaa riittävän tehokkaasti kaikkia seksuaalirikoksen uhreja. Tutkielmasta käy ilmi, että voimassa oleva laki ei pysty riittävän tehokkaasti suojaamaan jokaisen oikeutta seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Lain määritelmä raiskauksesta on puutteellinen sekä ongelmallinen. Suomi on saanut useita huomautuksia kansainvälisiltä valvontaelimiltä maamme puutteellisesta seksuaalirikoslainsäädännöstä. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden asema suojeltavana oikeushyvänä, kansainväliset sopimukset ja velvoitteet sekä nykyinen käsitys seksuaalirikoksista muiden seikkojen ohella puoltavat vahvasti raiskauksen määritelmän muuttamista suostumusperustaiseksi.