Savolaismurteen illuusio Antti Heikkisen romaanissa Pihkatappi : Kolmen foneettisen piirteen tarkastelua
Juutinen, Iina (2019-11-01)
Savolaismurteen illuusio Antti Heikkisen romaanissa Pihkatappi : Kolmen foneettisen piirteen tarkastelua
(01.11.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112243762
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112243762
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin Antti Heikkisen Pihkatappi-romaanin savolaismurteen illuusiota kolmen äännepiirteen, diftongin reduktion, yleisgeminaation ja liudennuksen, kautta. Keskityn siihen, miten kyseiset kolme piirrettä on siirretty romaanin kaunokirjalliseen puheeseen ja millaista variaatiota niissä esiintyy. Tavoitteena on saada selville, millä tavoin piirteet tuovat romaaniin savolaisen artikulaatiotavan eli savolaisvaihteen vaikutelmaa. Murteentutkimuksessa nämä kolme piirrettä on todettu savolaisvaihdetta rakentaviksi tai ylläpitäviksi piirteiksi, minkä vuoksi ne ovat tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteina.
Tutkimusaineisto koostuu romaanin repliikeistä. Tarkastelen dialogeista poimittujen piirteiden murteellisia esiintymiä tavuasemittain, lekseemeittäin ja muotoryhmittäin. Tutkimusotteeni on kvalitatiivinen, ja esitetyt numeeriset tiedot toimivat vain kuvailun tukena. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa puheen illuusion käsitteeseen ja aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Perinteinen murteentutkimus antaa tutkielmalle autenttisen Savon murteen vertailukohdan sekä tarjoaa esikuvaa murrepiirreaineiston käsittelyyn. Tutkielmani kuuluu sosiolingvistiikan piiriin, sillä tutkimuskohteena on puhe kirjoitetun kielen kontekstissa.
Tarkastelun perusteella diftongin reduktiota ja yleisgeminaatiota esiintyy murteellisissa asuissa lähes yhtä usein: Pihkatapissa yleisgeminaatiolla on 554 ja diftongin reduktiolla 543 murteellista esiintymää. Diftongin reduktiossa monoftongit ovat yleisimpiä murteellisia variantteja. Eniten esiintymiä on monoftongeilla aa ja ee. Jälkimmäisen yleisyys aineistossa perustuu kieltosanan reduktioon. Yleisimmin geminoituvat konsonantit aineistossa ovat t, k ja m. Ensitavun geminaatio kasautuu tiettyihin lekseemeihin ja jälkitavujen geminaatio taas tiettyihin muotoryhmiin. Sekä diftongin reduktio että yleisgeminaatio ovat yleisempiä ensitavun yhteydessä kuin kauempana sanassa. Liudennusta ei Pihkatapissa osoiteta typografisesti. Jos lukija tuntee murretta, liudennuksen voi mahdollisesti havaita tekstissä kadonneen i:n substituutiona ja todennäköisimmin progressiivisessa asemassa. Olennaiseksi liudennusvaikutelmaa lisääväksi tekijäksi hahmottuu i:n kadon aiheuttama monitulkintaisuus sanassa.
Pihkatapin murteessa piirteet ovat savolaisvaihteen osina erilaisia. Diftongin reduktio luo savolaista artikulaatiota monoftongien ja etenkin muutosten ei > ee, au > aa ja äy > ää avulla. Monoftongit muistuttavat kirjoitetun murteen kontekstissa väljästä ja leveästä ääntämistavasta. Yleisgeminaatio luo repliikkeihin puhetta eteenpäin kuljettavan rytmin vaikutelmaa, ja esiintyessään jälkitavuissa se antaa mielikuvan puheen hitaudesta. Liudennus täydentää savolaispuheen vaikutelmaa kuullun illuusiona lukijan subjektiivisen kokemuksen kautta.
Tutkimusaineisto koostuu romaanin repliikeistä. Tarkastelen dialogeista poimittujen piirteiden murteellisia esiintymiä tavuasemittain, lekseemeittäin ja muotoryhmittäin. Tutkimusotteeni on kvalitatiivinen, ja esitetyt numeeriset tiedot toimivat vain kuvailun tukena. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa puheen illuusion käsitteeseen ja aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Perinteinen murteentutkimus antaa tutkielmalle autenttisen Savon murteen vertailukohdan sekä tarjoaa esikuvaa murrepiirreaineiston käsittelyyn. Tutkielmani kuuluu sosiolingvistiikan piiriin, sillä tutkimuskohteena on puhe kirjoitetun kielen kontekstissa.
Tarkastelun perusteella diftongin reduktiota ja yleisgeminaatiota esiintyy murteellisissa asuissa lähes yhtä usein: Pihkatapissa yleisgeminaatiolla on 554 ja diftongin reduktiolla 543 murteellista esiintymää. Diftongin reduktiossa monoftongit ovat yleisimpiä murteellisia variantteja. Eniten esiintymiä on monoftongeilla aa ja ee. Jälkimmäisen yleisyys aineistossa perustuu kieltosanan reduktioon. Yleisimmin geminoituvat konsonantit aineistossa ovat t, k ja m. Ensitavun geminaatio kasautuu tiettyihin lekseemeihin ja jälkitavujen geminaatio taas tiettyihin muotoryhmiin. Sekä diftongin reduktio että yleisgeminaatio ovat yleisempiä ensitavun yhteydessä kuin kauempana sanassa. Liudennusta ei Pihkatapissa osoiteta typografisesti. Jos lukija tuntee murretta, liudennuksen voi mahdollisesti havaita tekstissä kadonneen i:n substituutiona ja todennäköisimmin progressiivisessa asemassa. Olennaiseksi liudennusvaikutelmaa lisääväksi tekijäksi hahmottuu i:n kadon aiheuttama monitulkintaisuus sanassa.
Pihkatapin murteessa piirteet ovat savolaisvaihteen osina erilaisia. Diftongin reduktio luo savolaista artikulaatiota monoftongien ja etenkin muutosten ei > ee, au > aa ja äy > ää avulla. Monoftongit muistuttavat kirjoitetun murteen kontekstissa väljästä ja leveästä ääntämistavasta. Yleisgeminaatio luo repliikkeihin puhetta eteenpäin kuljettavan rytmin vaikutelmaa, ja esiintyessään jälkitavuissa se antaa mielikuvan puheen hitaudesta. Liudennus täydentää savolaispuheen vaikutelmaa kuullun illuusiona lukijan subjektiivisen kokemuksen kautta.