Lapsen oikeus yksityisyyteen ja sen toteutuminen vanhemman sosiaalisessa mediassa
Riikonen, Laura (2019-10-22)
Lapsen oikeus yksityisyyteen ja sen toteutuminen vanhemman sosiaalisessa mediassa
Riikonen, Laura
(22.10.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019110837245
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019110837245
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan lapsen yksityisyydensuojan sisältöä ja sen toteutumista vanhemman sosiaalisessa mediassa. Tutkimuskysymyksinä ovat minkälainen on lapsen ja vanhemman suhde perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna, miten lapsen oikeutta yksityisyyteen sosiaalisessa mediassa säädellään ja mikä on vanhemman sananvapauden rooli suhteessa tähän sekä mitä oikeussuojakeinoja lapsella on käytössään yksityisyytensä suojaamiseksi verkossa. Tutkimus on ensisijaisesti lainopillinen ja se sisältää myös oikeusvertailua.
Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna vanhempi toimii sekä lapsen oikeuksien toteuttajana että niiden rajoittajana. Vanhempi tekee päätöksiä lasta koskevissa asioissa lapsen puolesta, mutta päätöksentekoa tulisi ohjata lapsen edun periaate ja lapsella tulisi olla oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Lapsen, kuten muidenkin henkilöiden, oikeutta yksityisyyteen sosiaalisessa mediassa säännellään sekä perustuslailla että tavallisen lain säännöksillä. Oikeus päättää itseään koskevan tiedon esittämisestä kuuluu yksityisyyden suojan alaan. Toisaalta sananvapauteen kuuluu oikeus esittää kaikenlaisia tietoja ja viestejä. Lapsen oikeussuojakeinoiksi teoriassa muodostuivat EU:n tietosuoja-asetuksen takaama oikeus tulla unohdetuksi sekä rikoslain säännökset yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta.
Lapsella on itsenäinen oikeus yksityisyyteen ja myös vanhemman toimesta tapahtuva lapsen tietojen julkaiseminen sosiaalisessa mediassa kuuluu tämän yksityisyyden suojan alueelle. Vaikka vanhemman sananvapaus rajoittaakin lapsen oikeutta yksityisyyteen, näyttäytyy lapsen intressi asiassa painavampana. Lapsen edun näkökulmasta on hankala perustella vanhemman lasta koskevia julkaisuja sosiaalisessa mediassa. Kotimainen sääntely on kuitenkin tällä hetkellä puutteellista, koska vastoin yleistä käsitystä mikään yksittäinen säännös ei nimenomaisesti estä yksityishenkilöä julkaisemasta toisen ihmisen kuvia tai tietoja sosiaalisessa mediassa. Rikoslaki ei nimenomaisesti puutu kaikenlaisten tietojen julkaisemiseen toisesta henkilöstä, vaan ainoastaan loukkaavaan tiedon levittämiseen. Siten lapsen oikeus yksityisyyteen vanhemman sosiaalisessa mediassa on kyllä johdettavissa lainsäädännöstä, mutta se ei toteudu käytännössä, koska riittävä sääntely puuttuu.
Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna vanhempi toimii sekä lapsen oikeuksien toteuttajana että niiden rajoittajana. Vanhempi tekee päätöksiä lasta koskevissa asioissa lapsen puolesta, mutta päätöksentekoa tulisi ohjata lapsen edun periaate ja lapsella tulisi olla oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Lapsen, kuten muidenkin henkilöiden, oikeutta yksityisyyteen sosiaalisessa mediassa säännellään sekä perustuslailla että tavallisen lain säännöksillä. Oikeus päättää itseään koskevan tiedon esittämisestä kuuluu yksityisyyden suojan alaan. Toisaalta sananvapauteen kuuluu oikeus esittää kaikenlaisia tietoja ja viestejä. Lapsen oikeussuojakeinoiksi teoriassa muodostuivat EU:n tietosuoja-asetuksen takaama oikeus tulla unohdetuksi sekä rikoslain säännökset yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta.
Lapsella on itsenäinen oikeus yksityisyyteen ja myös vanhemman toimesta tapahtuva lapsen tietojen julkaiseminen sosiaalisessa mediassa kuuluu tämän yksityisyyden suojan alueelle. Vaikka vanhemman sananvapaus rajoittaakin lapsen oikeutta yksityisyyteen, näyttäytyy lapsen intressi asiassa painavampana. Lapsen edun näkökulmasta on hankala perustella vanhemman lasta koskevia julkaisuja sosiaalisessa mediassa. Kotimainen sääntely on kuitenkin tällä hetkellä puutteellista, koska vastoin yleistä käsitystä mikään yksittäinen säännös ei nimenomaisesti estä yksityishenkilöä julkaisemasta toisen ihmisen kuvia tai tietoja sosiaalisessa mediassa. Rikoslaki ei nimenomaisesti puutu kaikenlaisten tietojen julkaisemiseen toisesta henkilöstä, vaan ainoastaan loukkaavaan tiedon levittämiseen. Siten lapsen oikeus yksityisyyteen vanhemman sosiaalisessa mediassa on kyllä johdettavissa lainsäädännöstä, mutta se ei toteudu käytännössä, koska riittävä sääntely puuttuu.