Eurooppalaisten miesten lastenhankintaihanteet : Isobritannialaisten, ranskalaisten, saksalaisten ja suomalaisten miesten ihannelapsiluku, siihen vaikuttavat yksilötasoiset tekijät ja sen toteutuminen
Rastas, Päivi (2019-11-13)
Eurooppalaisten miesten lastenhankintaihanteet : Isobritannialaisten, ranskalaisten, saksalaisten ja suomalaisten miesten ihannelapsiluku, siihen vaikuttavat yksilötasoiset tekijät ja sen toteutuminen
Rastas, Päivi
(13.11.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019111943087
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019111943087
Tiivistelmä
Syntyvyys laski Euroopassa 1960-luvulla toisen demografisen transition myötä väestön luonnollisen uusiutumistason alapuolelle. Tilanne ei ole korjaantunut 2010-luvulle tultaessa, sillä missään Euroopan maassa ei synny riittävästi uusia kansalaisia. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on purkaa tätä haastetta selvittämällä neljän Euroopan maan miesten lastenhankintaihanteita ihanteellisena pidetyn lapsiluvun ja retrospektiivisen ihannemäärän sekä niihin vaikuttavien yksilötasoisten tekijöiden avulla.
Tutkielmassa tarkasteltavat maat on valittu Anne Hélène Gauthierin (1996) perhepoliittisten mallien jaottelun pohjalta. Maat edustavat neljää erilaista perhepoliittista ideaalityyppiä: interventioita välttävää (Iso-Britannia), pronatalistista (Ranska), traditionaalista (Saksa) ja egalitaarista (Suomi). Tutkimuskohteena eivät ole maiden perhepolitiikan vaikutukset, mutta erilaiset perhepoliittiset kontekstit pyritään huomioimaan tutkimustuloksia analysoitaessa.
Tutkimusmenetelminä käytetään suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja ordinaalista logistista regressioanalyysiä. Tutkimuksen aineistona on Euroopan komission rahoittama käyntikyselytutkimus Eurobarometri 65.1. Aineisto on kerätty käyntikyselynä helmi– maaliskuussa vuonna 2006.
Tutkielman tulosten mukaan kaikissa maissa henkilökohtaisen lapsilukuihanteen keskiarvo ylittää väestön luonnollisen uusiutumisen rajana pidetyn arvon eli 2,1 lasta naista kohden, mutta ei yllä missään maassa kolmeen. Ihannelapsilukuun vaikuttavia yksilötasoisia tekijöitä on monia, ja ne vaihtelevat maittain. Ainoa kaikkia neljää maata yhdistävä tekijä on uskonnollisuuden positiivinen yhteys lapsilukuihanteeseen. Muita maita paitsi Suomea yhdistää se, että suurin osa vastaajista pitää lastenhoitopalveluja sekä perhevapaata tärkeinä asioina lastenhankinnasta päätettäessä. Verrattain suurta lapsilukua ihanteenaan pitävät eivät kuitenkaan koe näitä perhepoliittisia tekijöitä tärkeinä lastenhankintapäätökseen vaikuttavina asioina. Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta sama ilmiö näkyy myös siinä, kuinka taloudellisen tilanteen tärkeys korostuu lastenhankinnasta päätettäessä.
Tutkielmassa tarkasteltiin nykyisen lapsilukuihanteen lisäksi retrospektiivisen ihannemäärän toteutumista. Kävi ilmi, että toiveet ovat toteutuneet kaikissa maissa noin joka toisella miehellä. Useampi kuin joka kolmas ei ole saanut toivomaansa määrää lapsia. Isossa-Britanniassa lapsilukutoiveet ylittyvät kaikista harvimmin, vain vajaalla kymmenyksellä. Saksassa toiveet ylittyvät muita maita yleisemmin, noin joka kuudennen vastaajan kohdalla. Ainoastaan iällä ja siviilisäädyllä on tilastollisesti merkitsevä yhteys lapsilukutoiveiden toteutumiseen kaikissa maissa.
Aiemmat tutkimustulokset lastenhankintaan liittyvistä tekijöistä ovat ristiriitaisia keskenään. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että lastenhankintaihanteisiin vaikuttavat asiat ovat hyvin maakohtaisia. Vaikka lastenhankinnasta on tullut entistä vahvemmin yksilön omaa ideologiaa ilmentävä asia, niin joitakin siihen vaikuttavia tekijöitä voidaan kuitenkin paikantaa. Parisuhteessa elämisen positiivinen yhteys lapsilukuihanteiden toteutumiseen vahvistaa ajatusta siitä, että perheiden muodostumista ja säilymistä tukemalla on mahdollista vaikuttaa myös toteutuneeseen syntyvyyteen kaikissa maissa.
Tutkielmassa tarkasteltavat maat on valittu Anne Hélène Gauthierin (1996) perhepoliittisten mallien jaottelun pohjalta. Maat edustavat neljää erilaista perhepoliittista ideaalityyppiä: interventioita välttävää (Iso-Britannia), pronatalistista (Ranska), traditionaalista (Saksa) ja egalitaarista (Suomi). Tutkimuskohteena eivät ole maiden perhepolitiikan vaikutukset, mutta erilaiset perhepoliittiset kontekstit pyritään huomioimaan tutkimustuloksia analysoitaessa.
Tutkimusmenetelminä käytetään suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja ordinaalista logistista regressioanalyysiä. Tutkimuksen aineistona on Euroopan komission rahoittama käyntikyselytutkimus Eurobarometri 65.1. Aineisto on kerätty käyntikyselynä helmi– maaliskuussa vuonna 2006.
Tutkielman tulosten mukaan kaikissa maissa henkilökohtaisen lapsilukuihanteen keskiarvo ylittää väestön luonnollisen uusiutumisen rajana pidetyn arvon eli 2,1 lasta naista kohden, mutta ei yllä missään maassa kolmeen. Ihannelapsilukuun vaikuttavia yksilötasoisia tekijöitä on monia, ja ne vaihtelevat maittain. Ainoa kaikkia neljää maata yhdistävä tekijä on uskonnollisuuden positiivinen yhteys lapsilukuihanteeseen. Muita maita paitsi Suomea yhdistää se, että suurin osa vastaajista pitää lastenhoitopalveluja sekä perhevapaata tärkeinä asioina lastenhankinnasta päätettäessä. Verrattain suurta lapsilukua ihanteenaan pitävät eivät kuitenkaan koe näitä perhepoliittisia tekijöitä tärkeinä lastenhankintapäätökseen vaikuttavina asioina. Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta sama ilmiö näkyy myös siinä, kuinka taloudellisen tilanteen tärkeys korostuu lastenhankinnasta päätettäessä.
Tutkielmassa tarkasteltiin nykyisen lapsilukuihanteen lisäksi retrospektiivisen ihannemäärän toteutumista. Kävi ilmi, että toiveet ovat toteutuneet kaikissa maissa noin joka toisella miehellä. Useampi kuin joka kolmas ei ole saanut toivomaansa määrää lapsia. Isossa-Britanniassa lapsilukutoiveet ylittyvät kaikista harvimmin, vain vajaalla kymmenyksellä. Saksassa toiveet ylittyvät muita maita yleisemmin, noin joka kuudennen vastaajan kohdalla. Ainoastaan iällä ja siviilisäädyllä on tilastollisesti merkitsevä yhteys lapsilukutoiveiden toteutumiseen kaikissa maissa.
Aiemmat tutkimustulokset lastenhankintaan liittyvistä tekijöistä ovat ristiriitaisia keskenään. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että lastenhankintaihanteisiin vaikuttavat asiat ovat hyvin maakohtaisia. Vaikka lastenhankinnasta on tullut entistä vahvemmin yksilön omaa ideologiaa ilmentävä asia, niin joitakin siihen vaikuttavia tekijöitä voidaan kuitenkin paikantaa. Parisuhteessa elämisen positiivinen yhteys lapsilukuihanteiden toteutumiseen vahvistaa ajatusta siitä, että perheiden muodostumista ja säilymistä tukemalla on mahdollista vaikuttaa myös toteutuneeseen syntyvyyteen kaikissa maissa.