PSYKOLINGVISTISTEN MUUTTUJIEN JA KUULON VAIKUTUS 70–79-VUOTIAIDEN TERVEIDEN AIKUISTEN TOISTAMISEEN
Äikäs, Johanna (2019-10-10)
PSYKOLINGVISTISTEN MUUTTUJIEN JA KUULON VAIKUTUS 70–79-VUOTIAIDEN TERVEIDEN AIKUISTEN TOISTAMISEEN
(10.10.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019111838521
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019111838521
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma on osa LaPA-hankkeen (Language Processing in Adults) suomalaista osaprojektia ”Aikuisten kielihäiriöiden uudet arviointimenetelmät”, jonka tarkoituksena on saada tietoa toistamiseen vaikuttavista muuttujista sekä kehittää psykometrisesti valideja arviointitehtäviä suomenkielisten aikuisten kielihäiriöiden arviointiin. Kansainvälisissä toistamista arvioivissa tehtävissä, kuten Psycholinguistic Assessments of Language Processing in Aphasia (PALPA), kontrolloidaan erilaisia psykolingvistisiä muuttujia kuten pituutta, yleisyyttä ja leksikaalisuutta. Tällä hetkellä Suomessa ei ole käytössä vastaavanlaisia arviointimenetelmiä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan terveiden 70–79-vuotiaiden suomenkielisten henkilöiden suoriutumista kuudessa kehitteillä olevassa toistamistehtävässä ja erilaisten muuttujien (sanan pituus, yleisyys, leksikaalisuus, sanaluokka ja taivutus) sekä kahden kuuloryhmän välisen suoriutumisen eroa.
Tutkimusaineisto muodostui 49 henkilön vastauksista kuudessa eri toistamistehtävässä. Kolmen tehtävän ärsykkeet olivat oikeita sanoja ja kolme tehtävää muodostui epäsanoista. Muuttujien vaikutusta toistamiseen tarkasteltiin tilastollisesti epäparametrisella Friedmanin testillä ja Wilcoxonin testillä. Tutkittavista muodostettiin kaksi kuuloryhmää (hyväkuuloiset kuulokynnys 0–24 dB ja huonokuuloiset kuulokynnys 25–43 dB). Ryhmien välistä suoriutumista analysoitiin tilastollisesti Mann-Whitneyn U-testillä.
Tutkittavat suoriutuivat toistamistehtävistä hypoteesin mukaisesti, lähes virheettömästi. Sanatehtävissä oikeiden vastausten prosenttiosuus oli 98,30 ja epäsanatehtävissä 93,57. Leksikaalisuudella ja kuulolla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus toistamiseen. Virheiden määrä oli suurempi epäsanoja toistettaessa kuin oikeita sanoja toistettaessa. Huonokuuloiset tekivät kokonaisuudessaan tilastollisesti merkitsevästi enemmän virheitä kuin hyväkuuloiset. Epäsanojen kohdalla pituudella oli myös tilastollisesti merkitsevä vaikutus. Pitkiä epäsanoja toistettiin huonommin kuin lyhyitä epäsanoja. Jatkossa toistamista olisi hyvä tarkastella kuuloryhmien sisällä sekä toistamistehtävien soveltuvuutta eri häiriöryhmille.
Tutkimusaineisto muodostui 49 henkilön vastauksista kuudessa eri toistamistehtävässä. Kolmen tehtävän ärsykkeet olivat oikeita sanoja ja kolme tehtävää muodostui epäsanoista. Muuttujien vaikutusta toistamiseen tarkasteltiin tilastollisesti epäparametrisella Friedmanin testillä ja Wilcoxonin testillä. Tutkittavista muodostettiin kaksi kuuloryhmää (hyväkuuloiset kuulokynnys 0–24 dB ja huonokuuloiset kuulokynnys 25–43 dB). Ryhmien välistä suoriutumista analysoitiin tilastollisesti Mann-Whitneyn U-testillä.
Tutkittavat suoriutuivat toistamistehtävistä hypoteesin mukaisesti, lähes virheettömästi. Sanatehtävissä oikeiden vastausten prosenttiosuus oli 98,30 ja epäsanatehtävissä 93,57. Leksikaalisuudella ja kuulolla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus toistamiseen. Virheiden määrä oli suurempi epäsanoja toistettaessa kuin oikeita sanoja toistettaessa. Huonokuuloiset tekivät kokonaisuudessaan tilastollisesti merkitsevästi enemmän virheitä kuin hyväkuuloiset. Epäsanojen kohdalla pituudella oli myös tilastollisesti merkitsevä vaikutus. Pitkiä epäsanoja toistettiin huonommin kuin lyhyitä epäsanoja. Jatkossa toistamista olisi hyvä tarkastella kuuloryhmien sisällä sekä toistamistehtävien soveltuvuutta eri häiriöryhmille.