Turjakkeesta turhakkeeseen : kirjakielen -ke-johdosten semanttinen kehitys
Viljanen, Johanna (2019-12-03)
Turjakkeesta turhakkeeseen : kirjakielen -ke-johdosten semanttinen kehitys
(03.12.2019)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120345379
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120345379
Tiivistelmä
Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassani suomen kielen -ke-johdosten semanttista kehitystä kirjakielessä. Tarkastelen -ke-johdoksia diakronisesti koko kirjoitetun suomen historian ajalta eli 1500-luvulta nykyaikaan asti. Tutkin sekä -ke-johdosten määrää eri aikakausina että sitä, millaisiin semanttisiin ryhmiin johdokset jakautuvat. Tutkielmani liittyy sanaston, sananmuodostuksen ja leksikaalisen morfologian tutkimusalaan.
Olen koostanut tutkimusaineistoni monipuolisesta lähdeaineistosta siten, että mukana on sekä sanakirjoja että muita tekstejä kuten sanomalehtiaineistoa. Olen jakanut tutkimusaineistoni esiintymäajankohdan mukaan seuraaviin osa-aineistoihin: 1) 1500–1600-luku, 2) 1700-luku, 3) 1800-luku ja 4) 1900–2000-luku. Käsittelen tutkielmassani johtamista sananmuodostuskeinona ja -ke-johdoksia johdostyyppinä. Taustoitan myös lyhyesti kirjasuomen kehitysvaiheita.
Tutkimukseni osoittaa, että -ke-johdokset kuuluvat niiden johdostyyppien joukkoon, jotka ovat olleet erityisen suosittuja sanaston tietoisessa kehittämisessä 1800-luvulta lähtien. 1800-luvulla, kun suomen kielestä tehtiin sivistyskieltä, tarvittiin runsaasti uutta sanastoa monien erikoisalojen tarpeisiin. -ke-johdosten määrä kirjakielessä on kasvanut 1700-luvulta alkaen. 1500–1600-lukujen osa-aineisto koostuu kattavista lähteistä huolimatta vain yhdestä -ke-johdoksesta, joka on ohdake. 1700-luvun osa-aineistossa -ke-johdoksia on jo 26, ja ne jakautuvat erilaisiin merkitysryhmiin. 1800-luvun osa-aineistossa -ke-johdosten määrä on 136 eli moninkertainen 1700-lukuun verrattuna.
-ke-johdoksia esiintyy 1800-luvun osa-aineistossa usealla eri erikoisalalla, esimerkiksi kasvitieteessä, maantieteessä ja lääketieteessä. -ke-johtimella muodostetut tieteelliset termit kuvaavat usein jotakin pientä rakenneosaa. -ke-johtimen avulla on muodostettu myös uusia arkisessa elämässä tarvittavia sanoja. 1900–2000-luvuilla -ke-johdosten määrä on edelleen kasvanut, ja tähän osa-aineistoon kuuluu 222 johdosta. Uusia -ke-johdoksia on tullut kieleen vielä aivan viime aikoinakin.
Olen koostanut tutkimusaineistoni monipuolisesta lähdeaineistosta siten, että mukana on sekä sanakirjoja että muita tekstejä kuten sanomalehtiaineistoa. Olen jakanut tutkimusaineistoni esiintymäajankohdan mukaan seuraaviin osa-aineistoihin: 1) 1500–1600-luku, 2) 1700-luku, 3) 1800-luku ja 4) 1900–2000-luku. Käsittelen tutkielmassani johtamista sananmuodostuskeinona ja -ke-johdoksia johdostyyppinä. Taustoitan myös lyhyesti kirjasuomen kehitysvaiheita.
Tutkimukseni osoittaa, että -ke-johdokset kuuluvat niiden johdostyyppien joukkoon, jotka ovat olleet erityisen suosittuja sanaston tietoisessa kehittämisessä 1800-luvulta lähtien. 1800-luvulla, kun suomen kielestä tehtiin sivistyskieltä, tarvittiin runsaasti uutta sanastoa monien erikoisalojen tarpeisiin. -ke-johdosten määrä kirjakielessä on kasvanut 1700-luvulta alkaen. 1500–1600-lukujen osa-aineisto koostuu kattavista lähteistä huolimatta vain yhdestä -ke-johdoksesta, joka on ohdake. 1700-luvun osa-aineistossa -ke-johdoksia on jo 26, ja ne jakautuvat erilaisiin merkitysryhmiin. 1800-luvun osa-aineistossa -ke-johdosten määrä on 136 eli moninkertainen 1700-lukuun verrattuna.
-ke-johdoksia esiintyy 1800-luvun osa-aineistossa usealla eri erikoisalalla, esimerkiksi kasvitieteessä, maantieteessä ja lääketieteessä. -ke-johtimella muodostetut tieteelliset termit kuvaavat usein jotakin pientä rakenneosaa. -ke-johtimen avulla on muodostettu myös uusia arkisessa elämässä tarvittavia sanoja. 1900–2000-luvuilla -ke-johdosten määrä on edelleen kasvanut, ja tähän osa-aineistoon kuuluu 222 johdosta. Uusia -ke-johdoksia on tullut kieleen vielä aivan viime aikoinakin.