Oikeussubjektin uudelleenohjelmointi teknologiamurroksessa : Tekoälyn mahdollinen oikeussubjektius sitä tarkastelevien teorioiden valossa
Paavola, Tomi (2019-11-21)
Oikeussubjektin uudelleenohjelmointi teknologiamurroksessa : Tekoälyn mahdollinen oikeussubjektius sitä tarkastelevien teorioiden valossa
Paavola, Tomi
(21.11.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121648385
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121648385
Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkastelee tekoälyn mahdollista oikeussubjektiutta. Tarkastelun lähtökohdiksi on valittu oikeussubjektiuden ja yleisesti toimijuuden kuvaamista varten neljä teoriataustaa: 1) tahto-, 2) intressi-, 3) instrumentalistinen ja 4) funktionaalisen toimijuuden teoria. Tutkielman pääluvut noudattavat tätä jakoa. Teorioiden kuvaamisen kautta nostetaan esiin näiden sisältämiä edellytyksiä oikeussubjektille, jotka soveltuisivat myös tekoälyyn oikeudellisena toimijana. Tutkielmassa lähestytään aihetta myös pragmaattisemmalla tasolla tarkastelemalla sitä, mikä varsinaisesti muuttuisi, jos ihmisen rakentama tekoäly olisi jonkinasteinen oikeussubjekti.
Metodiltaan tutkielma on lähtökohtaisesti oikeusteoreettinen ja -filosofinen sekä vaihtoehtoista ja kriittistä lainoppia noudattava, kun tutkielma pureutuu oikeussubjektin konstruktion rajoittuneisuuteen ja pyrkii löytämään siitä tekoälyn toimijuuteen soveltuvia elementtejä. Toisaalta tutkielma on lähestymistavaltaan monitieteinen, koska siinä hyödynnetään tietojenkäsittelytieteen oppeja kuvattaessa oikeussubjektiuden kannalta keskeisiä tekoälyn ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet ovat tekoälyn autonomisuus ja adaptiivisuus. Funktionaalisen toimijuuden teorian taustalla vallitsevat sosiologiasta ammennettavat suunnittelu- ja intentionaalinen asennoituminen, joiden perusteella tekoälyä voidaan tarkastella ikään kuin sillä olisi ihmisen kaltaisia tavoitteita ja muita mielentiloja. Tämä mahdollistaa tekoälyn toimijuuden muun muassa sopimus- ja yhtiöoikeudellisena toimijana.
Tutkielmassa nousee esiin tekoälyn ja oikeussubjektin käsitteiden kompleksisuus. Tutkielman keskeinen havainto on, että yksikään oikeussubjektiutta ja toimijuutta kuvaava teoria ei kykene aukottomasti yksinään vastaamaan kysymykseen, voisiko tekoälylle tunnustaa jonkinasteinen oikeussubjektius. Kuitenkin teorioiden tarkastelun kautta voidaan osoittaa, että ne sisältävät elementtejä, jotka soveltuvat tekoälyyn. Toisaalta tutkielman perusteella havaitaan, että oikeussubjektiuden tunnustamisessa ja rajoittamisessa on viime kädessä kyse vallankäytöstä.
Metodiltaan tutkielma on lähtökohtaisesti oikeusteoreettinen ja -filosofinen sekä vaihtoehtoista ja kriittistä lainoppia noudattava, kun tutkielma pureutuu oikeussubjektin konstruktion rajoittuneisuuteen ja pyrkii löytämään siitä tekoälyn toimijuuteen soveltuvia elementtejä. Toisaalta tutkielma on lähestymistavaltaan monitieteinen, koska siinä hyödynnetään tietojenkäsittelytieteen oppeja kuvattaessa oikeussubjektiuden kannalta keskeisiä tekoälyn ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet ovat tekoälyn autonomisuus ja adaptiivisuus. Funktionaalisen toimijuuden teorian taustalla vallitsevat sosiologiasta ammennettavat suunnittelu- ja intentionaalinen asennoituminen, joiden perusteella tekoälyä voidaan tarkastella ikään kuin sillä olisi ihmisen kaltaisia tavoitteita ja muita mielentiloja. Tämä mahdollistaa tekoälyn toimijuuden muun muassa sopimus- ja yhtiöoikeudellisena toimijana.
Tutkielmassa nousee esiin tekoälyn ja oikeussubjektin käsitteiden kompleksisuus. Tutkielman keskeinen havainto on, että yksikään oikeussubjektiutta ja toimijuutta kuvaava teoria ei kykene aukottomasti yksinään vastaamaan kysymykseen, voisiko tekoälylle tunnustaa jonkinasteinen oikeussubjektius. Kuitenkin teorioiden tarkastelun kautta voidaan osoittaa, että ne sisältävät elementtejä, jotka soveltuvat tekoälyyn. Toisaalta tutkielman perusteella havaitaan, että oikeussubjektiuden tunnustamisessa ja rajoittamisessa on viime kädessä kyse vallankäytöstä.