Siirtohinnoittelu päivitetyssä toimintaympäristössä

Abstract

Konserniyhtiöiden väliset liiketoimet ovat noin 70% koko maailman kaupasta. Markkinaehtoperiaat-teen toteutuminen siirtohinnoissa on siten erityisen tärkeää. Siirtohintaa konsernit käyttävät sisäisis-sä liiketoimissaan eli tavaroiden, palveluiden, aineettoman ja aineellisen omaisuuden kaupassa sekä yrityskaupoissa, jotka käydään konserniyhtiöiden välillä. Talouden kehitys ja digitalisaatio ovat mahdollistaneet monikansallisten konsernien aggressiivisen verosuunnittelun verolakien aukkoja ja kansallisten verosäännösten eroavaisuuksia hyödyntämällä. Valtioiden veropohjien rapautuminen ja yhtiöiden voittojen siirtäminen matalamman verotuksen valtioihin on koettu globaaliksi haasteeksi. Yhtiöpuolella kahdenkertaisen verotuksen mahdollisuus koetaan pahimmaksi riskiksi. Myös medias-sa euromääräisesti suurien siirtohintariitojen määrä on kasvanut. Edellä lueteltuja ongelmia ovat OECD ja G20-maat korjanneet kansainvälisellä BEPS-hankkeella, jonka lopulliset raportit julkaistiin lokakuussa 2015. Hanke sisältää 15 toimenpidettä, joista numerot 8–10 ja 13 koskevat siirtohinnoit-telua.

Sen lisäksi, että siirtohinnoittelu on merkittävä verotuksen osa-alue niin yhtiöiden kuin veroviran-omaistenkin näkökulmasta, muuttuvat siirtohinnoittelusäännökset jatkuvasti. Koska hyvin suunnitel-tu on puoliksi tehty -periaate soveltuu siirtohinnoittelussakin, rajasin tutkielman aiheen siirtohinnoit-telun suunnitteluvaiheeseen. Tutkimuskysymykseni on, miten yhtiöiden siirtohinnoittelun suunnitte-luvaihe on muuttunut BEPS-hankkeen jälkeen ja toisaalta onko kahdenkertaisen verotuksen uhka vähentynyt. Lähestyin tutkimuskysymystä oikeusdogmaattisen tutkimusmetodin keinoin. Pääasialli-sena aineistona käytin BEPS-hankkeen siirtohinnoittelutoimenpiteitä koskevia raportteja, OECD:n siirtohinnoitteluohjeistuksia, Suomen siirtohinnoittelusäännöksiä sekä Verohallinnon ohjeistuksia siirtohinnoitteluun liittyen. Alan kirjallisuus oli myös tärkeä osa käyttämääni aineistoa. Teoriaa täy-densin vielä oikeuspoliittisella tutkimusmetodilla. Puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla sain yhtiöpuolen kokemuksia BEPS-hankkeesta ja siirtohinnoittelun suunnittelussa tapahtuneista muu-toksista. Haastattelin kolmen suomalaisen kansainvälisen konsernin veroasiantuntijaa, yhtä verokon-sulttia sekä konserniverokeskuksen asiantuntijoita.

Teorian pohjalta tulos on selvä. Siirtohinnoittelua säätelevien vaatimusten lisääntyminen kasvattaa sekä yhtiöiden tosiasiallisia kustannuksia että hallinnollista taakkaa jo suunnitteluvaiheessa. Yhtiöi-den toive BEPS-hankkeelta oli, että kahdenkertaisen verotuksen riski poistuisi ja valtiokohtaisista säännöksistä tulisi yhdenmukaisemmat. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka BEPS toi runsaasti säännöspäivityksiä, ei haastateltavien mielestä siirtohinnoitteluprosesseissa kuitenkaan ole tapahtu-nut olennaisia muutoksia. Yllättävimmäksi haasteeksi, jonka kanssa yhtiöt kamppailevat verosään-nöspäivitysten jälkeen, osoittautui lopulta IT-järjestelmien kankeus.