Puntaroiva demokratia ja kaupunkisuunnittelun vuorovaikutuksen haasteet
Kulha, Katariina (2019-11-22)
Puntaroiva demokratia ja kaupunkisuunnittelun vuorovaikutuksen haasteet
(22.11.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120946326
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120946326
Tiivistelmä
Maankäyttö- ja rakennuslain yleisenä tavoitteena on turvata jokaiselle mahdollisuus osallistua alueiden käyttöä koskevien asioiden valmisteluun. Erityisesti asemakaavoitukseen liittyy kuitenkin monia intressien ja arvojen ristiriitoja, jotka kaavavalmistelun vuorovaikutuksen yhteydessä johtavat herkästi konflikteihin. Suomen kaavajärjestelmän hierarkkisuus, kaavoituksen ymmärtämisen vaatima asiantuntijuus sekä 2000-luvulla yleistynyt strateginen suunnittelu tuovat osallistumiseen omat haasteensa erityisesti maallikon näkökulmasta.
Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan mahdollisuuksia ratkaista muun muassa edellämainittuja haasteita deliberatiivisen eli puntaroivan demokratian keinoin. Empiirisenä tutkimuskohteena on Turun kaupungin kaavoitusprosessi, jota tarkastellaan puntaroivan demokratian järjestelmätason teoriaa hyödyntäen. Tutkimuksen tärkeä lähtökohta on havainto siitä, että puntaroivan demokratian teoria ja lainsäädännön taustallakin vaikuttanut kommunikatiivisen suunnittelun teoria ovat kehittyneet osin yhteisistä lähtökohdista.
Työn pääasiallinen aineisto koostuu Turun kaavoituksen parissa toimivien henkilöiden haastatteluista sekä kaavoituksen yleisötilaisuuksissa tehdyistä havainnoista. Aineistoa analyysimenetelmä on teorialähtöinen sisällönanalyysi, jossa on teoriaan perustuen kiinnitetty huomiota kolmeen osa-alueeseen: tiedonkulkuun, tiedon käsittelyyn ja ymmärrettävyyteen. Analyysin perusteella tiedon jakaminen, monenkeskinen kasvokkainen vuoropuhelu ja kaavaratkaisujen kattava perustelu ovat ratkaisevia onnistuneen vuorovaikutuksen kannalta.
Vaikka konflikteja ei tutkimuksen perusteella voi välttää, niiden lieventämisessa ja rakentavassa käsittelyssä vaikuttavat auttavan puntaroivalle demokratialle ominaiset piirteet, kuten luottamus ja eri näkökulmien tuominen keskusteluun. Erilaisia välittäjätahoja tarvitaan ohjaamaan keskustelua sekä tekemään kaavoja ja niihin kytkeytyvää tietoa ymmärrettäväksi. Kaikkiin syihin konfliktien taustalla ei voida yksittäisessä kaavaprosessissa vaikuttaa, ja onkin oma kysymyksensä, tulisiko kaupunkilaisten ottaa tiiviimmin osaa myös kaavoituksen taustalla vaikuttavien strategisten tavoitteiden määrittelyyn.
Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan mahdollisuuksia ratkaista muun muassa edellämainittuja haasteita deliberatiivisen eli puntaroivan demokratian keinoin. Empiirisenä tutkimuskohteena on Turun kaupungin kaavoitusprosessi, jota tarkastellaan puntaroivan demokratian järjestelmätason teoriaa hyödyntäen. Tutkimuksen tärkeä lähtökohta on havainto siitä, että puntaroivan demokratian teoria ja lainsäädännön taustallakin vaikuttanut kommunikatiivisen suunnittelun teoria ovat kehittyneet osin yhteisistä lähtökohdista.
Työn pääasiallinen aineisto koostuu Turun kaavoituksen parissa toimivien henkilöiden haastatteluista sekä kaavoituksen yleisötilaisuuksissa tehdyistä havainnoista. Aineistoa analyysimenetelmä on teorialähtöinen sisällönanalyysi, jossa on teoriaan perustuen kiinnitetty huomiota kolmeen osa-alueeseen: tiedonkulkuun, tiedon käsittelyyn ja ymmärrettävyyteen. Analyysin perusteella tiedon jakaminen, monenkeskinen kasvokkainen vuoropuhelu ja kaavaratkaisujen kattava perustelu ovat ratkaisevia onnistuneen vuorovaikutuksen kannalta.
Vaikka konflikteja ei tutkimuksen perusteella voi välttää, niiden lieventämisessa ja rakentavassa käsittelyssä vaikuttavat auttavan puntaroivalle demokratialle ominaiset piirteet, kuten luottamus ja eri näkökulmien tuominen keskusteluun. Erilaisia välittäjätahoja tarvitaan ohjaamaan keskustelua sekä tekemään kaavoja ja niihin kytkeytyvää tietoa ymmärrettäväksi. Kaikkiin syihin konfliktien taustalla ei voida yksittäisessä kaavaprosessissa vaikuttaa, ja onkin oma kysymyksensä, tulisiko kaupunkilaisten ottaa tiiviimmin osaa myös kaavoituksen taustalla vaikuttavien strategisten tavoitteiden määrittelyyn.