AUDIOVISUAALISET TEKNIIKAT ELOKUVATRAILERISSA PILVIKARTASTO (2012)
Thuren, Pauli (2019-11-20)
AUDIOVISUAALISET TEKNIIKAT ELOKUVATRAILERISSA PILVIKARTASTO (2012)
(20.11.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121848865
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121848865
Tiivistelmä
Tutkimus on audiovisuaalinen analyysi ja lähiluku Pilvikartaston pidennetystä elokuvatrailerista (2012). Tutkimus syventyy kyseisen trailerin audiovisuaalisiin tekniikoihin erityisesti kerrontalähtöisen analyysin kautta sekä pohtii tekniikoiden kuulija-katsojalle suunnattua viestintää. Lisäksi tutkimus kartoittaa trailerin lyhytelokuvalliset ominaisuudet. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa pidennetyistä trailereista ja hybriditrailereista sekä useiden musiikkikappaleiden, elokuvallisen rakenteen ja aukkokohtien käytöstä elokuvatrailerissa.
Analyysi osoittaa, että Pilvikartaston traileri on korostamiensa omaleimaisten ominaisuuksien, kuten vähäisten lyhytelokuvallisten piirteidensä ja merkittävien audiovisuaalisten tyylimuutosten ohella melko tyypillinen traileri. Sen mysteerinen ja ’elämää suurempi’ tunnelma perustuu pitkälti mahtipontiseksi kehittyvään audiovisuaaliseen ilmeeseen, motiivilähtöisen kerronnan korvaamiseen temaattisella retoriikalla sekä ohjaajien maineeseen.
Toisaalta Pilvikartaston traileria voi tutkimuksen valossa pitää taiteellisesti merkittävänä sen vakiintuneista Hollywood-trailerikonventioista poikkeavien ominaisuuksien kontekstissa. Nämä ominaisuudet – kuten kolmiosainen draaman kaari ja aukkokohtien johtamien tyylimuutosten tuomat kerronnalliset tasot – osoittavat, että valtavirtaelokuvien trailereilla on yleisesti ajateltua laajemmat taiteelliset mahdollisuudet.
Analyysi osoittaa, että Pilvikartaston traileri on korostamiensa omaleimaisten ominaisuuksien, kuten vähäisten lyhytelokuvallisten piirteidensä ja merkittävien audiovisuaalisten tyylimuutosten ohella melko tyypillinen traileri. Sen mysteerinen ja ’elämää suurempi’ tunnelma perustuu pitkälti mahtipontiseksi kehittyvään audiovisuaaliseen ilmeeseen, motiivilähtöisen kerronnan korvaamiseen temaattisella retoriikalla sekä ohjaajien maineeseen.
Toisaalta Pilvikartaston traileria voi tutkimuksen valossa pitää taiteellisesti merkittävänä sen vakiintuneista Hollywood-trailerikonventioista poikkeavien ominaisuuksien kontekstissa. Nämä ominaisuudet – kuten kolmiosainen draaman kaari ja aukkokohtien johtamien tyylimuutosten tuomat kerronnalliset tasot – osoittavat, että valtavirtaelokuvien trailereilla on yleisesti ajateltua laajemmat taiteelliset mahdollisuudet.