Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelu osana metsien käytön sääntelyä
Vaanela-Loiske, Eveliina (2019-12-10)
Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelu osana metsien käytön sääntelyä
(10.12.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019122049183
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019122049183
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten metsälain 1 §:ään sisällytetty luonnon monimuotoisuuden suojelu on sovitettu yhteen metsälain 2 luvun puunkorjuuta ja uudistamista koskevien säännösten kanssa? Lisäksi tutkielmassa analysoidaan, mikä on metsälain 3 luvussa määriteltyjen erityisen tärkeiden elinympäristöjen merkitys talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisessa?
Metsätaloussektorilla on Suomessa vahva asema. Merkittävimmät vientituotteemme nojaavat paperiteollisuuteen, jonka lisäksi fossiilitaloudesta biotalouteen siirtyminen on tällä hetkellä vallitseva kansainvälinen ilmiö. Puu on kysytty raaka-aine. Samalla metsänkasvatuksen aineettomat arvot ovat nousseet taloudellisten tavoitteiden rinnalle. Metsälain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Puuntuotannon jatkuvuuden varmistamiseksi ja metsätalouden kestävyyden turvaamiseksi metsien kestävällä hoidolla ja käytöllä on keskeinen merkitys.
Vuoden 2014 metsälain kokonaisuudistus mahdollistaa aiempaa paremmin metsänomistajien erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisen. Voimassa oleva metsälaki sallii tasaikäisrakenteisen metsänhoidon lisäksi eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen, jonka lisäksi metsän uudistamisen läpimitta- ja ikärajat poistettiin. Metsälain 3 luvun mukaisella sääntelyllä erityisen tärkeistä elinympäristöistä pyritään turvaamaan sellaiset elinympäristöt ja olosuhteet, joita osa eliölajeista vaatii. Metsälain kokonaisuudistuksen yhteydessä erityisen tärkeiden elinympäristöjen kohteiden ominaispiirteitä lisättiin mutta samalla erityisen tärkeät elinympäristöt rajattiin pienialaisiksi. Haasteita erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelulle tuottavat muun muassa alueiden pienialaisuus, pirstoutuneisuus ja tunnistettavuus sekä säännöksen yleisperiaatteellinen luonne. Tutkimuksessa perehdytään lakiuudistuksen mukanaan tuomaan keskeisiin muutoksiin metsälain 2 ja 3 lukuun sekä arvioidaan uudistuksen vaikutuksia monimuotoisuuden suojelun kannalta.
Metsätaloussektorilla on Suomessa vahva asema. Merkittävimmät vientituotteemme nojaavat paperiteollisuuteen, jonka lisäksi fossiilitaloudesta biotalouteen siirtyminen on tällä hetkellä vallitseva kansainvälinen ilmiö. Puu on kysytty raaka-aine. Samalla metsänkasvatuksen aineettomat arvot ovat nousseet taloudellisten tavoitteiden rinnalle. Metsälain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Puuntuotannon jatkuvuuden varmistamiseksi ja metsätalouden kestävyyden turvaamiseksi metsien kestävällä hoidolla ja käytöllä on keskeinen merkitys.
Vuoden 2014 metsälain kokonaisuudistus mahdollistaa aiempaa paremmin metsänomistajien erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisen. Voimassa oleva metsälaki sallii tasaikäisrakenteisen metsänhoidon lisäksi eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen, jonka lisäksi metsän uudistamisen läpimitta- ja ikärajat poistettiin. Metsälain 3 luvun mukaisella sääntelyllä erityisen tärkeistä elinympäristöistä pyritään turvaamaan sellaiset elinympäristöt ja olosuhteet, joita osa eliölajeista vaatii. Metsälain kokonaisuudistuksen yhteydessä erityisen tärkeiden elinympäristöjen kohteiden ominaispiirteitä lisättiin mutta samalla erityisen tärkeät elinympäristöt rajattiin pienialaisiksi. Haasteita erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelulle tuottavat muun muassa alueiden pienialaisuus, pirstoutuneisuus ja tunnistettavuus sekä säännöksen yleisperiaatteellinen luonne. Tutkimuksessa perehdytään lakiuudistuksen mukanaan tuomaan keskeisiin muutoksiin metsälain 2 ja 3 lukuun sekä arvioidaan uudistuksen vaikutuksia monimuotoisuuden suojelun kannalta.